Levyn ensimmäinen kappale Suudelma on täydellisessä korrelaatiossa levynkansien viestittämän visuaalisen maailman kanssa ja johdattaa hienosti Ultramariinin illanhämyiseen maisemaan. Biisit ovat toistensa näköisiä, mutta tervettä vaihtelua löytyy. Lupaus uskoa tulevaisuuteen tuo mieleen Isolan aikaisen Kentin. Hittibiisi Hämmästyttävän muuttuva poika tuntuu jokseenkin laiskalta kokonaisuuden kannalta, mutta kertosäe on kuitenkin tarttuva ja lyriikka oivaltava. Biisimateriaali on läpi levyn mielenkiintoista eikä suvantokohtia vietetä laisinkaan. Visio kantaa loppuun asti.

Ultramariinissa yhdistyy monia hienoja asioita, joita suomalaisesta rockista on puuttunut. Vuosituhannen alun suurien tekijöiden tavoin Ultramariini osaa yhdistää sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa. Kakkoslevy kestää erinomaisen hyvin kuuntelua. Ainut miinustekijä on, että levyltä puuttuu vielä se viiltävän kaunis ja erityinen biisi, joka saa ensikuuntelusta lähtien kylmät väreet kulkemaan läpi selkärangan. Piste i:n päältä puuttuu, siksi en voi antaa täysiä pisteitä.