Limited Express (Has Gone?) – Leads You

Limited Express (Has Gone?) on ehtaa japsiräyhää Melt Bananan ja Boredomsin hengessä. Siltä varalta ettei ”japsiräyhä” löydy joka kodin sanakirjasta, kuvailtakoon musiikkia näin: kimeä-ääninen japanilaisnainen huutaa, riehuu ja kiekuu, sähkökitaraa vinkuu ja kärsii ja kappaleet etenevät epäsäännöllisen jazz-punkisti. Anarkistista isolla a:lla, ärsyttävää pienellä ä:llä ja siistiä todella isolla ässällä. Very Japanese. Very cool. Saksofoni-bonus.

Stalwart – Digested Floods and Mutinies With Well-Rounded Toleration

Porilainen Stalwart yllättää jo toistamiseen laadukkaalla ja monipuolisella tarjonnallaan. Julkaisuhistoriallisesti nuori, mutta miehistöpoliittisesti kokenut yhtye on iskenyt aussirieskalle seitsemän mahtavaa kipaletta omankuuloista eklektistä vaihtoehtorockiaan. Erotuksena viime keväiseen Torment Non Plus -EP:een, soittajien menneisyys Circlessä ei tällä splitillä kuulu yhtä voimakkaasti. Tietynlainen junnaavuus tuntuu kuitenkin kuuluvan asiaan tämänkin yhtyeen kohdalla.

Yhtye taiteilee parinkymmenen arvaamattoman minuutin ajan hard rockin ja kokeilevan avantgarde-hämäryyden välillä. Girl Parade Trainee tarjoaa yllättävänkin koherenttia, mutta yhtä kaikki outoa laulantaa. Sickened by Symbolismissa hurjastellaan oikein olan takaa, Harkimo Movesissa metelöidään vapaamuotoisemmin ja Zeitgeist of a Loudmouthissa mätetään metallinmaku suussa. Vau! Stalwartista on kehkeytymässä oikein timanttinen ja omaehtoinen rock-yhtye.

Plat Ypus – Black Hand Rising

Olen ollut tietoinen tällaisen orkesterin olemassaolosta, mutta siihen ennakkotietoni Plat Ypusista rajoittuvatkin. Jonkinlaisesta lo-fi kone/melu/minimalisti-äänimaisemoinnista tässä on kyse. Kahden lyhyen ja hyvin epämääräisen esityksen jälkeen päästään asiaan, Black Hand Risingin hälyuniversumin levittyessä kuulijan hämmästeltäväksi. Äänimaailma on hyvin primitiivisen oloinen. Musiikki kuulostaa siltä kuin se olisi nauhoitettu kasettimankalla perunakellarissa. Jossain kaukaisuudessa kitara ja rumpu soi. Kaiken yllä leijuu epäsäännöllisen säännöllinen, efektihuuruinen älinä. Mieleen tulee Läjä Äijälän lukemattomat äänikokeilut. Plat Ypuksessa on tiettyä kotokutoista viehättävyyttä ja seikkailuhenkeä, mutta nimibiisin 14-minuuttinen, karu vyörytys on liikaa meikäläiselle.