Yhtyeen Norjan Grammylla palkittu vokalisti Tommy Hjelm on koko tekeleen tuottanut, ja täytyy sanoa, että jälki on kerrassaan hienoa. Avausraita Helplessness käynnistyy piano-introlla, joka muuttuu Neurosis-tyyliseksi, painostavaksi jyräksi. Kappaleessa vokaaleista ei juurikaan ota selkoa, sillä murinat ovat todella matalia ja painavia. Mutta heti avausraidan jälkeen vaihdetaan eräänlaiseen Soulfly ja Slipknot -hybridiin, joka Making Up For A Lost Timella kuulostaa laajalla tartuntapinnalla varustetulta kappaleelta. Riffittelyssä on monessakin kappaleessa havaittavissa Soulflylle ominainen tribaalisuus, joka tuo jo Sepultura-ajoilta tutun juurevan ajatuksen itse musiikkiin.

Albumin kokonaisuus on erittäin homogeeninen, vaikka noiden kolmen edellä mainitsemani yhtyeen maneerien avulla eteenpäin liikutaankin. Avulla siinä mielessä, että ei niitä ole varastettu omaan käyttöön millään muotoa. Niistä on tehty osa Insense-soundia, vaikka alkulähteet tunnistettavissa ovatkin. Vokalisointi levyllä on erittäin monipuolista. Oikeastaan myös siellä liikutaan noiden kolmen erilaisen tyylin seassa ja välillä. Mukana on Cavaleran puoliksi laulua ja puoliksi huutoa muistuttavaa vokalisointia. Samoin Slipknotin Corey Taylorin puhtaita osuuksia ja muutamassa kohdassa Scott Kellyn matalien taajuuksien hypnoottista murinaa. Levy on oikealla asenteella kuunneltuna erittäin omaa luokkaansa oleva yksilö, joka samalla kumartaa syvään "esikuviensa" suuntaan, mutta pitää kuitenkin ohjat omissa käsissään.