Don’t Mess With Texas ilmaisee itseään karulla, mutta kauniilla tavalla. Bändin sointiin ei kuulu kuorrutettuja silosoundeja, ei turboahdettuja kertosäkeitä, eikä kertomuksia epäonnistuneista treffeistä. DMWT:n musiikki on erittäin lähellä Mogwain uraauurtavia teoksia. Bändi on helppo niputtaa ’post-rock’-alaotsikon alle. Pelkästään instrumenteilla ilmaistu säveltaide on hauraudessaan ja surumielisessä realismissaan kiehtovaa kuunneltavaa. DMWT maalaa kuvia ihmiskohtaloista, pienistä hetkistä ja suurista tunteista. Tämä teos on tehty itseilmauksellisessa tarkoituksessa unohtaen kuvitelmat suurista rahoista ja menestyksestä.

Kauneimmillaan bändi soi Marijana, Daj Stani- ja God Might Wan't to Change His Mind -biiseissä, joiden hypnoottinen melodiakierto tempaa mukaansa. Soundit voisivat samaa ideologiaakin noudattaen olla paljon paremmat, mutta idea tulee näinkin kaikille selväksi. On vaiheita jolloin biisien junnaava kierto alkaa ärsyttää, mutta pääpiirteittäin materiaali on toimivaa. Kyseessä ei ole tyypillinen rock-ilmaisu vaan sukulaisuutta on enemmän esimerkiksi elokuvamusiikin puolella.