Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Divine Souls - The Bitter Selfcaged Man
Ruotsalaisen melodisen death metallin perinteet ovat pitkt ja uljaat. Thn jatkumoon iskostuu mys Divine Souls kakkoslevylln, jonka death- henkisyydest voi tosin olla montaa mielt. In Flamesia on selvsti tullut kuunneltua hiukan liiankin paljon. Ikv kyll DS on pivittnyt IF:n vaikutteet hieman kesymmiksi ja tylsemmiksi.
Eip silti, ei Divine Soulsissa varsinaisesti mitn vikaa ole. Melodiat ovat tarttuvia ja tuotantokin kohdallaan. Yleissoundi on todellakin ruotsalainen, en edes osaa tss mritell, mist sen aina niin vlittmsti tunnistaa. Miinusta tulee ainakin siit, ett biisit ovat liian samanlaisia. Muutakin sanomista lytyy. Melodeathin peruskauraa ovat usein kiinnostavat riffit, mutta DS:ll ne ovat varsin tavallisia verrattuna vaikkapa Emperorin messevimpiin teoksiin. Henkilkohtaisesti minua vituttaa aina, kun hyvss bndiss on kmpel rumpali. Niin on nytkin. Daniel Sjlund osaa kyll soittaa, mutta ei saa biisej rullaamaan tarvittavalla drivell ja voimalla. Etenkin Silhouette-biisin lopun tuplakaahaus ontuu niin pahasti, ett pahaa tekee.
On siin ja tss, voiko Divine Soulsin kohdalla puhua death metallista. Vokalisti Mattias Liljan raakkuminen on kenties sinne pin kallellaan, mutta muuten biiseiss on enemmnkin speed metal-otetta. Bndi ei oikein itsekn tunnu tietvn mit soittaa, sill pressitiedotteessa uhotaan, ett keyboardeja ei tlt levylt lydy. Kuinka ollakaan, heti avausbiisi Empty Wordsissa on kuuluva synamatto.
Pisteet: 3/5
Kotisivu: www.divine-souls.com
Julkaistu: 2002-11-22
Toimittaja: Vilho Rajala
