Groovaava basisti, osaava kosketinsoittaja sekä ihan asiallinen rumpali rakentavat kohtuullisen hyvää pohjaa yhtyeelle. Tasapaksut, kankeat sekä tylsän soundiset vokaalit ja lievästi värittömyydestä kärsivä kitararointi sen sijaan lohkovat maata lähes samaa tahtia miesten jalkojen alta. Sävellykset ja sovitukset kaipaavat teroitusta ja tunnetta, sekä sanat musiikin kaltaista tee-se-itse-omaleimaisuutta. Bändin sisäisesti äänitetyksi ja tuotetuksi levyksi soundit ovat kuunneltavat, mutteivät nautinnollisen hyvät.

Rahtusen paasaavaa saatekirjettä lainatakseni : "Prime Mover on erilainen yhtye". Myönnetään. Nyt siitä pitää vaan tehdä toimiva yhtye. Erilaisuus ei itseisarvoisesti tee taidetta tai edes nykymusiikkia. Numero kaksi merkitsee toisaalta potentiaalia, toisaalta puutteita.