Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Harmaa - Airut:Aamujen
Jotkut saattavat tuntea Tenhin, tuon tummilla svyill mestarillista tunnelmamusiikkia maalailevan yhtyeen. Kaksi tenhilist, Ilmari Issakainen ja Tyko Saarikko, tykstyivt niin orkesterinsa Airut:Ciwi -nimisen EP:n pianovetoisempaan lhestymistapaan, ett pttivt omistaa kokonaisen levyn tuonkaltaiselle ilmaisulle. Nin syntyi Harmaa, ja sen myt tm Airut:Aamujen -albumi.
Harmaa eroaa aika lailla Tenhin folksvytteisest, synkkyyteen taipuvaisesta mystiikasta. Airut:Aamujen laulut tuovat pikemminkin mieleen 70-lukulaisen Suomi-progen. Piano sykkii sydmen lpi levyn. Sen ymprille rakennetaan lihaa ja luuta basson, rumpujen ja laulun avulla. Vaikutelma on tyylikkn riisuttu, muttei minimalistinen. Piano seikkailee hyvinkin mutkittelevilla poluilla, pisten tunnelman ailahtelemaan tumman kohtalokkuuden ja korkealentoisen taiteilun vlill. Jos Tenhin musiikki on kuin jokin selittmtn luonnonvoima, kuulostaa Harmaa ihmismielen selittelylt, osin sympaattisen haparoivalta, osin tympisevn teenniselt.
Harmaan levy kuunnellessa ei toisaalta voi olla aistimatta sit hartautta ja lmp, jossa musiikki on syntynyt. Runollisesti muotoillut sanoitukset ja hienosti suunnitellut kannet tukevat tt vaikutelmaa. Silti Airut:Aamujen ei tahdo koskettaa, vaan pit etisyytens. Ehk se johtuu Tyko Saarikon mrest, taka-alalla hiipivst laulusta. Tenhiin miehen shamanistisen dramaattisia svyj sisltv ulosanti sopii mainiosti. Harmaan konkreettisempaa laulumuotoa tavoittelevissa kappaleissa selkempi laulutyyli tukisi svellyksi paremmin. Kakkoslaulaja Janina Lehto avittaa muutamassa esityksess, mutta yleisesti ottaen ihmisnteen osuus musiikissa j epmriseksi, ja valitettavan toissijaiseksi.
Musiikissa on toki pidttyvisyyden ja vapaan soljuvuuden vlist jnnitett, mutta liian vhn kuohutaan, liian paljon piilotetaan kiven alle. Laulun vaatimaton luonne suhteessa yliyrittmisen partaalla heiluvaan pianoprogeen kuulostaa epsuhtaiselta, eik lopulta kovinkaan kiehtovalta. Eip silti, kyll Airut:Aamujen sislt muutaman helmen. Ehk kaikkein progressiivisempaa laitaa edustava instrumentaalieepos Kuvajainen rnsyilee niin herkullisen holtittomasti, ettei siihen voi kuin ihastua. Ryhdikkmmin esitetty Luopumisen laulu on levyn onnistuneimpia perinteisemmn kaavan mukaisia kappaleita, mutta ehdoton ykknen on Hiensynnyksi nimetty kieroilu, joka hetkeksi rikkoo seremoniallisen vakavailmeisyyden, ja pist irvistykseksi.
Pisteet: 3/5
Kotisivu: www.utustudio.com/harmaa.shtml
Julkaistu: 2005-01-03
Toimittaja: Tom Sundberg
