Levyn teema on rakkaus. Ensimmäisenä kaipaillaan Hannaa jo hieman kuluneinkin, mutta kohtalokkain sanakääntein. Akustinen kitara säestää tummahkoa, sopivan rosoista lauluääntä. Ja kaikki Hannat ovat varmasti polvillaan. Miksi kukaan ei koskaan laula Kaisasta yhtä herkästi, ihmettelen vain... Siniset niityt ja suonsilmään isketyt rakkaudet jatkavat samaa rakkauden lupauksella pönkittyvää ruusunpunaista linjaa.

Kitarallinen miesyhdistymä kuulostaa hyvältä. Kuka tahansa nainen tahtoisi olla kitaran paikalla Herra Haverisen sylissä, koska kosketukset ja näppäilyt ovat helliä ja rakastavia, tunnepitoisia elämyksiä. Valitettavasti kuitenkin täytyy tunnustaa, että Haverisen kanssa toteutuu monesti joulun allatodistettu piparitaikinasyndrooma. Vaikka piparitaikina onkin hyvin taivaallista, liialti nautittuna aiheuttaa sekin vatsanväänteitä.