Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Suede - A New Morning
Sueden edellinen levy Head Music oli sekava ja yhtyeen heikoin albumi, vaikkakin levyltä löytyi muutama helmi. Uusi levy on tasapainoinen ja tyylikäs, mutta se ei yllä yhtyeen kahden ensimmäisen levyn tasolle. Levystä saa myös vaikutelman, että Suede on muuttunut. Brett Anderson laulaa matalammalta ja karheammin kuin aikaisemmin. Levyn kappaleet ovat rauhallisia ja tuntuvat aluksi positiivisilta. Mutta ovatko kappaleet kuitenkaan pohjimmiltaan positiivisia? Ainakin levyn ja ensimmäisen raidan nimi viittaavat siihen, mutta tarkemmin kuunneltuna suuri osa kappaleista kertoo edelleenkin nuorten ihmisten kohtaloista ja murheista. Albumin ensimmäinen kappale muistuttaa edellisen levyn parasta kappaletta she's in fashion, mutta ei kuitenkaan yllä aivan sen tasolle. Levyn kohokohtiin kuuluvat obsessions, lonely girls, lost in tv sekä astrogirl. Kitaroissa on tuttu Suedelle tyypillinen omalaatuinen soundi, kappaleissa runsaasti hienoja vivahteita ja sanoituksista huomaa heti, että ne voivat olla peräisin vain Brett Andersonin kynästä.
Suede on mielestäni tyylikkäin ja omaperäisin nykyisistä brittiyhtyeistä niin musiikillisesti kuin ulkoisesti. Suede on onnistunut kehittämään täysin oman musiikillisen tyylinsä, joka on peräisin pitkälti Andersonin äänestä ja hienoista sanoituksista sekä Butlerin/Oakesin kekseliäistä kitarariffeistä. Vaikka levy ei ole ehkä kaikilta osin yhtyeen parasta tuotantoa, sen kappaleet ovat kuitenkin laadussa ja omaperäisyydessä täysin eri tasolla kuin useimmilla muilla nykypäivän yhtyeillä.
Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.
This popup will close in:
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä! ISO KIITOS!