Pelkistetyllä neofolkilla yleisön tietoisuuteen tullut Hekate ravistelee
uudella albumillaan häkkinsä kaltereita. Kellarissa äänitetystä kitaran
rämpytyksestä on siirrytty eeppisempiin tunnelmiin, ja sanoitukset ovat
saaneet korkealentoisempaa sävyä eurooppalaisista myyteistä ja legendoista.
Hekaten patarumpuvetoinen kansanmusiikkitunnelma on yhä vahvasti läsnä,
mutta minimaalisten melodioiden ja apokalyptisen paukutuksen rinnalle on
luotu mahtipontisia ja hyväntuulisia sävellyksiä, joita jälleen kerran
kuorrutetaan saksalaisen aksentin voitelemilla vokaaleilla. Erityisesti
naislaulu on kaunista ja sopii kappaleisiin hienosti.
Synkissä ja rituaalinomaisissa folkbiiseissä Hekate näyttää kyntensä.
Vihaisena jyskyttävien rumpujen, ujeltavien pillien ja eteerisen laulun
siimeksessä keskiaikainen roviotunnelma on mitä mainioin. Syntetisaattoreiden
kanssa leikkiessään taas yhtye on kuin Laibachin ja Enyan
risteytys ja onnistuu hetkittäin naulitsemaan kuulijan penkkiinsä.
Yrittäessään syleillä maailmoja nivomalla köyhästi yhteen etnoambientia ja
orientaalisia sävelasteikoita orkesteri sen sijaan menee pahasti harhaan,
ja tuloksena on lautasellinen äärimmäisen puistattavaa new age -rähmää.
Arvosana
Kävijäpikatuomiot
Arvostelija: Jere Salonen Arvosteltu: 14.10.2004 Levy julkaistu: 2004