Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Päällimmäisenä Nailgunnerista tulee mieleen Death ja Slayer. Kovaa siis mennään ja saundit ovat raa'at (ja hieman suttuiset). Laulusta saa suurin piirtein yhtä paljon selvää kuin Jutilan kiekkoselostuksesta, eli ei juuri mitään. Mutta murinaa ja korinaa sen "laulun" toki kai tämän tyypin rässissä olla pitää. Ainoa aspekti, joka minua tällaisessa musiikissa kiehtoo, on mm. jo mainitun Deathin sävellyksiin oleellisena osana kuuluva teknisyys. Vaikkei Nailgunnerin poikia missään määrin voi huonoiksi soittajiksi sanoa, ei All Life Endsillä rumpali Sara-Ahon satunnaisia rolleja lukuun ottamatta kuulla mitään mainitsemisen arvoista tällä osastolla. Samasta puusta veistetyt kappaleet jättävät kuulijan kylmäksi.
Asenne bändillä on kohdallaan ja livenä homma on varmasti huomattavasti viihdyttävämpää kuin levyltä kuultuna. Asennemätön ystävät saattavat silti levyäkin jaksaa kuunnella ja juuri asenteesta annan ainoan lisäpisteen.
Pisteet: 2/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!