Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Poikien tyyli on selvä heti ensimmäisestä biisistä lähtien. Muutaman soinnun loputtomaan toistoon ja äärettömään hitauteen perustuva äänimaisemien maalailu on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoista. Painostava kitarasoundi ja vokalistin bassotaajuuksilla kaikuva murina muodostavat yhdessä rupuisen äänien rämeikön, jonka rumpujen tömähdysten polkemaa pintaa rikotaan ujeltavilla leadeilla. Orkesterin ponnisteleva soitto kuulostaa meren pohjassa marssimiselta.
Avauskappale Passing Through Ague on keskinkertaisuudessaan levyn heikoin suoritus; kahden nuotin pörinädoomia on kuultu ja nähty aiemminkin. Vasta kahdessa seuraavassa kappaleessa Tyrannyn maan ytimestä kumpuava vetinen laava lasketaan kuuntelijan harteille ja helvetinkoneen rattaat pannaan kunnolla käyntiin.
Aavemaisten synasoundien kannattelema The Leaden Stream eroaa tavanomaisesta tuomiometallista suoranaiseen nostatukseen yltyvällä sointukulullaan, joka ei hellitä ennen finaalinuottia. Viimeisessä raidassa mutainen askellus muuttuu vedenalaiseksi harppomiseksi, kun tahtia kiihdytetään levyn vääjäämätöntä loppua varten.
Sameat syntikkamatot nousevat esiin usvan seasta. Irrallisina kelluneet perkussiot saavat vihdoin komppimuotonsa. Hetken aikaa ympärillä soi jylhästi, ennen kuin alkuvoimien kanssa resonoiva kitara vaipuu iankaikkisuuteen ja edessä levittäytyvä harmaa suo lausuu aamenen tyhjyyden ylle.
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!