Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
New Tigers, The - The New Tigers
Nick Trianin tuore levy-yhtiö Soliti jatkaa vahvojen julkaisujen sarjaan. Turkulainen The New Tigers hyppää debyytillään häpeämättömän popahtavaan ja kasvoille lyövän ysärihenkiseen kitaravallitteluun, yrittäessään tuoda palan brittiläistä kulttuuria kylmään pohjolaan. Teenage Fanclubin ja Interpolin jalanjäljissä astelevat turkulaiset ovatkin asettaneet tähtäimensä korkealle, eikä tämä ensimmäinen yritys ole suinkaan ponneton.
Useammassa kipaleessa katse kohdistuu omiin kengänkärkiin, kun alakuloiset tunnelmat ja kuulas äänimaisema tummentavat illan ympäriltä. Vokalisti tyytyy lähinnä koristelemaan kokonaisuutta ohuella ja taakse miksatulla laulullaan, johon jää kaipaamaan hiukan lisää potkua ja väriä. Surumieliset tunnelmat luonnistuvat ryhmältä, mutta vahvimmillaan turkulaiset ovat ehdottomasti silloin, kun tempo nousee ja soittoon saadaan mukaan voimaa. Kaiken kummallisinta koko paketissa on kuitenkin se, kuinka kiekon kaksi selvästi pisintä kappaletta, Pocketful of Sand ja Clocks of Destruction, ovat ne kaikkein sujuvimmin kulkevat numerot. Melodiat uppoavat ja biisit tuntuvat kasvavan jokaisen kuuntelukerran myötä, ja kaiken kukkuraksi kumpikin kipaleista kellottaa lopulta päälle kahdeksan minuutin rajan.
The New Tigers saa hetkittäin taikansa toimimaan, mutta yhtye on selvästi päätynyt studioon etuajassa, eikä kaikkia biisejä ole kypsytelty kunnolla. Avaus on silti lupaava, joten bändin liikkeitä tulee seurattua esikoisen ansiosta tarkasti.
Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.
This popup will close in:
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä! ISO KIITOS!