Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Valinnanvaran kuulee levyllä, jolle Mattila on tuttuun tapaan loihtinut ilmavan ja harmonisen äänimaailman. Siinä missä edellislevyn avausraita Helvetti jätti loppulevyn varjoonsa, tarjoaa uutukainen tasaisemman biisikatraan. Toki osa kappaleista nousee päätä pidemmälle muita. Tällainen on esimerkiksi – myöskin avauksena kuultava – Vanhan ajan filmissä.
Kaksi lensi tuulen mukaan ei varsinaisesti esittele mitään uutta henkilöstä nimeltä Kauko Röyhkä. Vanhat maneerit ovat läsnä, teemat toistavat ulkopuolisuutta ja Röyhkän kasvoille voi koko ajan kuvitella tutun ilkikurisen virneen. Hetkeksi herra kuitenkin herkistyy. Tämä tapahtuu Se on jotain ihmeellistä -päätösraidalla, jonka kaunopuheinen ihmissuhteen ylistys kuulostaa lähes vilpittömältä.
Virtaviivaisen kokonaisuuden sijaan Kaksi lensi tuulen mukaan on nippu toisiinsa nivoutuvia, joskin keskenään hyvin erityyppisiä lauluja. Kappaleita on työstetty niiden omilla ehdoilla: mukaan mahtuu niin Ensin isät, sitten pojat -kappaleen jälkipunk-sävyjä kuin Hyvän bossanovaakin.
Vakuuttavan matkan pilaa vain yksi pysäkki, Saippuasarjojen tähdet. Lukuisista yrityksistä huolimatta kappale ei löydä paikkaansa albumilla, vaan tekee kuuntelukokemukseen kolme minuuttia kestävän särön. Se ei silti kumoa sitä seikkaa, että Kaksi lensi tuulen mukaan on muutoin pirun komea suoritus Röyhkä ja Mattila -kaksikolta.
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!