Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Ensimmäisenä asia, joka tuli mieleen Ahman debyyttialbumista: Jos Slayer olisi tehnyt grungea, niin se kuulostaisi varmaan suunnilleen tältä. Mutta se ei ole koko totuus. Levyllä kuitenkin löytyy välillä aivan randomisti jazzia, grungea, stoneria ja tuplabasari-blastitykitystä sekä Pink Floyd -henkistä happotrippailuprogea ja paljon muutakin. Nämä kaikki ehtivät vieläpä tulemaan samassa biisissä. Sen lisäksi on vielä 11 muuta rallia ja musatyylien soppa sen kun lisääntyy.
Levyn punainen lanka jäi hieman matkalle ainakin itselleni, sillä levyn moninaisuus ei jätä ainakaan kuuntelukokemusta tylsäksi. Pääpaino kuitenkin on raskaalla poljennolla, groovaavissa riffeissä ja englanninkielisissä asennevokaaleillla, jossa kaikki muu on ympärillä mausteena.
Hyvää meininkiä kaiken kaikkiaan, mutta lokeroinnin vaikeuden takia selkeän kuuntelijakunnan löytäminen voi olla hieman vaikeaa.
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!