Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Itse riimit tippuvat kepeästi ja biitit ovat myös sieltä lunkimmasta ja Ikoselle tyypillisesti myös funkimmastakin päästä, kuten esimerkiksi Kahvitauko-kappaleen saksofoni ja kitarointi tai Uhusian bassottelusoundi todistavat. Melankolisempaa puolta edustaa esimerkiksi Harson läpi, jossa pohditaan ympäröivän maailman massakäytöstä ja yksilön ahdistusta, joskaan ei kovinkaan omaperäisellä tatsilla. Mukana jo mainitulla kappaleella on myös nyt hyvin kuuman nimen, laulajatar Yonan herkullinen featti, joka piristää levyn yleisilmettä. Kappale on ehdottomasti levyn kirkkainta kärkeä, loppuen mukavaan, tunnelmalliseen jamitteluun.
Lopussa kuultava Lähtö on miellyttävä intrumentaalinen pala, joka johdattelee ihan kivan albumin ihan kivaan päätökseen. On silti mainittava, että Vitun kovan äänen musiikki on nimestään huolimatta aika hissuttelevaa ja lunkia. Herrojen flowt eivät erityisemmin herätä moitteen sijaa, joskaan eivät kehujakaan - sanottavakaan ei ole kovin erityisen omaperäistä.
Varsinainen hikisyys ja päällekäyvyys on poissa ja näin funkille kamalle jotenkin epätavanomainen synti eli pienoinen välinpitämättömyyden fiilis leijuu ikävästi muuten ihan pätevän kokonaisuuden yllä. Pätevästi tuotettu, miellyttävä albumi kesäfiiliksillä, mutta ei mieleenpainuvinta tavaraa.
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!