Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Felix Zenger - Won´t Say a Thing
Felix Zenger on kasvanut hiphopkulttuurin reuna-alueen hauskasta kuriositeetista todelliseksi artistiksi. Mieheltä on ilmestynyt nyt kokopitkä albumi: siis levy, jolla Zenger on tehnyt suullaan kaikki levyllä kuultavat äänet lukuun ottamatta vierailevia laulusolisteja ja muutamia muita poikkeuksia.
Beatboxaus on siis homman nimi. Se tulee selville jo introssa, jossa Zenger esittelee hämmästyttävän hyvin elektronisia rumpuja jäljittelevää pärskimisrepertuaariaan. Intron jälkeen albumilla seuraa liuta erilaisia kappaleita, joilla vierailee melko sekalainen sakki solisteja, ja taustalla tahtia pitää Zengerin suuäänet sekä valikoidut "oikeat" instrumentit.
Jos jättää sivuun sen tosiseikan, että instrumentaalit ovat lähes yksinomaan suulla tuotettuja ääniä ja kuuntelee levyä tavallisena mustan musiikin levynä (koska pelkkä hiphoplevy se ei ole), Won't Say a Thing on kuin tuottaja-albumi: se on kokoelma varsin paljon toisistaan eroavia yksittäisiä lauluja. Ensimmäinen kappale kuulostaa ihan Tuomo Prättälältä, koska siinä Tuomo Prättälä soittaa Wurlitzeriaan ja laulaa tunnistettavalla, heleällä soul-äänellään. Pitkät päivät täällä kuulostaa ihan solistiltaan Asalta, ja niin edelleen. Tuotannon laatu on kuitenkin hyvää kautta linjan, siitä pitää huolen maestro itse sekä tuottajana toiminut Don Johnson Big Bandin kone- ja instrumenttivelho Kari Saarilahti. Onnistuneimmat vierailut tarjoavat ehkä Amerikan-apu Bahamadia ja kotimaan ylpeys Asa. Vähintään kuriositeettiarvoa on myös edesmenneen Kari Tapion viimeiseksi jääneellä äänityksellä, kertosäkeellä biisissä Pitkät päivät täällä. Lisäksi vierailijoista on vielä mainittava Kid Koala, joka osoittaa osaltaan vierailijamateriaalin leveyttä ja korkeaa laatua.
Levyn anti ulottuu "perinteisestä" beatboxauskaavasta - jossa suulla toteutetaan yksinkertainen komppi taustalle ja räppäri räppää biittiin - hyvin elektroniseen materiaaliin. Tyylillinen kirjo on laaja, mutta toisaalta levy on - vaikkakin kokonaisuutena hieman repaleinen - kautta linjan laadukas ja näin ollen miellyttävä kuunnella. Välittömäksi klassikoksi Won't Say a Thing ei musiikillisesti nouse, ellei halua antaa erityistä painoarvoa levylle nimenomaan beatboxjulkaisuna.
Won't Say a Thingiä kuunnellessa on kuitenkin vaikea häivyttää mielestä sitä tosiseikkaa, miten älyttömän äänilevyn äärellä tässä loppujen lopuksi ollaan: kyseessä on siis akustisesti toteutettu äänimaisema, joka pyrkii jäljittelemään elektronista musiikkia. Tähän on nyt tultu.
Pisteet: 3/5
Kotisivu: www.felixzenger.com
Julkaistu: 2011-06-20
Toimittaja: Perttu Kantonen
