Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Eri tyylilliset säikeet nivoutuvat biisien sisällä sinänsä saumattomasti ja parhaimmillaan kappaleet ovatkin varsin huimaa kuunneltavaa, kuten esimerkiksi napakan 8019:n, kymmenminuuttisen Croce in C -eepoksen ja synkästi junnaavan Dama Biancan kohdalla. Välillä on kuitenkin siinä ja siinä, jääkö bändin ainoaksi meriitiksi persoonallisuus. Huonoin osumisprosentti on raskaampien raitojen välillä kuultavissa akustisemmissa fiilistelyissä. Suurin rasite idearikkaan bändin kappaleissa on kuitenkin tunkkaisen epäselvä tuotanto, josta on vaikea päätellä onko kyse jostain soundillisesta näkemyksestä vai rahapulasta/osaamattomuudesta studiossa. Tämänkaltainen lo-fi ei kuitenkaan palvele sävellyksiä millään tavalla. Se vie potkua biiseiltä ja tekee ne jotenkin hahmottomiksi. Onneksi tämäkin vaihtelee, eikä jokainen kappale kärsi yhtä pahasti suttuisuudest
Italiankielisiin sanoituksiin on hankalaa kieltä taitamattoman ottaa kantaa, mutta levyn nimi tarkoittaa joka tapauksessa ”Uskon (en usko) keijuihin”. Se, että yhtye laulaa äidinkielellään on joka tapauksessa hienoa ja se myös kuulostaa hyvältä. Io (Non) Credo Alle Fate on joka tapauksessa hyvä yritys mielenkiintoiselta yhtyeeltä, jolle kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus. Toivottavasti seuraavaa levyä ei tarvitse odottaa neljää vuotta.
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!