Ihminen voi olla kaltaiselleen tyly niin monella tapaa. Liittyypä siihen sitten fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai molempia, on ulosanti usein kanssaeläjille vaikea pala nieltäväksi. Kun tylyyden lopputuloksena on kuolema, on empatia aikaansaavaa osapuolta vastaan erittäin vähäistä. Hyvin harvoissa tapauksissa taustalta löytyvät syyt antavat aihetta positiivisiin reaktioihin. Yksi näistä harvoista tapauksista on varmasti kuoleman metallin kautta suoritetut teot, joissa myös motiivit, eivät ainoastaan lopputulos johtavat hautuumaalle. Kun vielä parin vuosikymmenenkin jälkeen nuo motiivit ajavat porteille ihmettelemisen arvoisia sävelkalmoja, voi hyvällä omallatunnolla yhtyä tylyjen argumenttien puolestapuhujaksi.
Grave kaivaa siis edelleen tehokkaasti omaa hautaansa, omalla sairaalloisella tekniikallaan. Koska molemmat jalat ovat tukevasti pohjalla, syrjähyppyjä ei tarvitse pelätä. Sen sijaan on virkistävä huomata, kuinka energisiin sävellyksiin yhtye lapionsa on upottanut. Tempon- ja rytminvaihdoksilla edelleen vaivattoman vahvaotteisesti pelaava materiaali on ehkä aiempaa dynaamisempaa mutta myös aavistuksen raaempaa. Mukaan mahtuu näet muutama mustempikin tremolosahaus. Näin rakentuu albumi, joka on lähestulkoon vahvinta Gravea sitten Soullessin. Tämän yhtyeen kohdalla muutokset eivät päällisin puolin tarvitse olla suurieleisiä johtaakseen suurieleiseen lopputulokseen, sillä nyanssien rietas rieha tekee Burial Groundista järkkymättömän kokonaisuuden. Jotain materiaalin iättömyydestä kertonee se, että yhtyeen toiselta demolta uudelleenkäsittelyyn päässyt Sexual Mutilation istuu saumattomasti kokonaisuuteen. Rehellisen tyly kuolometalli ei kaipaa puolusteluja, vaan arvoisensa kuuntelijan.
Arvosana
Kävijäpikatuomiot
Arvostelija: Kimmo A. Koskinen Arvosteltu: 26.07.2010 Levy julkaistu: 2010
Tämä viikko | Blogi
Ihminen voi olla kaltaiselleen tyly niin monella tapaa. Liittyypä siihen sitten fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai molempia, on ulosanti usein kanssaeläjille vaikea pala nieltäväksi. Kun tylyyden lopputuloksena on kuolema, on empatia aikaansaavaa osapuolta vastaan erittäin vähäistä. Hyvin harvoissa tapauksissa taustalta löytyvät syyt antavat aihetta positiivisiin reaktioihin. Yksi näistä harvoista tapauksista on varmasti kuoleman metallin kautta suoritetut teot, joissa myös motiivit, eivät ainoastaan lopputulos johtavat hautuumaalle. Kun vielä parin vuosikymmenenkin jälkeen nuo motiivit ajavat porteille ihmettelemisen arvoisia sävelkalmoja, voi hyvällä omallatunnolla yhtyä tylyjen argumenttien puolestapuhujaksi.
