Vuonna 2000 debyyttinsä julkaissut Nina Nastasia on edennyt jo kuudennen sooloalbuminsa virstanpylväälle. New Yorkissa majaansa pitävä laulaja-lauluntekijä jatkaa tutuista teemoista laulamista, mutta ilmaisu on kokenut pienimuotoisen vallankumouksen. Aiemmilla albumeilla Nastasian ääni ja akustinen kitara riittivät monen kappaleen toteuttamiseen, mutta nyt mukana on pienimuotoinen orkesteri. Jouset soivat sulavasti, rummut sekä torvet kaikuvat monilla raidoilla vaimeina taustalla ja piano piirtelee pieniä kuviaan sinne tänne.
Enimmäiseksi singleksi valjastettu Cry, Cry, Baby esitteli jo ennakkoon uudistuneen toimintatavan, ja upealla tavalla hitaasti syttyvä biisi saa myös kunnian avata kuudennen pitkäsoiton. Nastasia pysyttelee suurimman osan ajasta vahvoilla tukialueillaan, kappaleet heijastelevat tuttuja teemoja ja melodiat kiertelevät pieniä polkujaan samalla tavoin kuin ennenkin. Orkesterin mukaantulo on kuitenkin antanut tekijöille aivan uudenlaisia työvälineitä, joilla yksinkertaisista siivuista on saatu nostettua esiin tyystin uusia puolia. Nastasian tummasävyinen ääni hyötyy myös etenkin viuluista sekä vaimeista rummuista, jotka alleviivaavat pilkkuja ja pisteitä tarinoissa. Upeimpana irtiottona voi pitää kappaletta This Familiar Way, joka lienee neidon ensimmäinen tango.
Kuudennella albumillaan Nina Nastasia saavuttaa viimein sen, mikä aiemmilta töiltä on jäänyt saavuttamatta. Tarinat ovat nyt täysiä, ilmaisu rikasta ja sävyt syvempiä kuin koskaan. Keskiössä on edelleen akustinen kitara ja laulu, mutta nyt ne saavat arvoisensa kehykset.
Arvosana
Kävijäpikatuomiot
Arvostelija: Mika Roth Arvosteltu: 12.07.2010 Levy julkaistu: 2010