Suomenkieliset sanoitukset ovat täynnä elämänmakuisia tarinoita. Mieleen jää basisti Ville Pavun katkerankuuloinen tilitys Norjaan. Lyriikoiden taso pysyy korkealla koko levyn ajan. Kaksi kitaraa pelaavat saumattomasti yhteen kuten suomirockin suurnimellä Eppu Normaalilla. Yhtyeillä riittää yhtymäkohtia. Onneksi Los Jacopablosin uutuuslevyä piristävät Pekka Gröhnin sähköurut, jotka tuovat touhuun hieman omaa otetta.

Räväkkä sähköurkujen ja –kitaroiden käyttö nostaakin kappaleen Pinnalla levyn kohokohdaksi. Päinvastaisesti päätösbiisi Pullopostia loistaa juuri pidättelevän tunnelmansa ansiosta. Pekka Töyry laulaa hillitysti ja viimeistään kertosäkeessä kappale osuu maaliinsa. Albumin nimi suorastaan kerjää kehnoa sanaleikkiä: nimestään huolimatta Nolla kelviniä ei jätä kylmäksi.