ei luonto kosta se on
ja vastaa vaikkei kysytä
kun kallio liikkuu ja aalto tulee
ei sitä ihminen pysäytä

Luonto, kontrastoituna ihmiseen, muodostaakin charmikkaan sammakkokantisen albumin teeman johon palataan levyn mittaan vaihtelevin näkökulmin ja tunnelmin. Kalevalalainen Hauki puhuu ja toruu kiireellisyyteensä itsensä kadottavaa ihmistä ja Pastoraalissa kaivataan keikkamatkalta luonnon helmaan nauttimaan kesäyön lumouksesta. Niin, kuten myöhemmin todetaan levyn kardinaalikappaleessa, Luonto on mystinen - mystisempi kuin ihmissivilisaation ihmeellisimmät saavutukset yhteensä.

Musiikillisesti Rakastaa sinua ei ole ihan samanlainen täyslaidallinen kuin Viisi tähteä eivätkä sedät toki heilu niin pitelemättömän raa'alla vimmalla kuin uransa alussa, mutta kyllä tämä silti takuuvarman tiukasti svengaavan Radiopuhelimet-rokin kriteerit täyttää mennen tullen. Kärkikastia ovat ehdottomasti mukaansatempaava Luonto on mystinen ja yhtyeen tyylillisesti uusin aluevaltauksiin lukeutuva, Pekka Tuomen ja Jimi Tenorin saksofonien ryydittämä kahdeksanminuuttinen rokkijumitushurmos Minä rakastan sinua. Basisti Antti Annusen säveltämä Elintilaa on puolestaan virkistävä poikkeama yhtyeen kaanoniin, varsinkin yllättäviin sfääreihin tempaisevan kertosäkeensä puolesta.

Uusien Radiopuhelimet-levyjen tuotetumman, vähemmän melupainotteisen äänimaailman hyviä puolia on J.A. Mäen vokaalien parantuminen. Etenkin tällä levyllä miehen karheasta äänestä on saatu irti vaikka mitä sävyjä ja onhan kyse toki myös laulajan omasta panoksesta. Sovituksellista koristusta merkittävämpää lisäarvoa tuovat myös kitaristi Jarno Mällisen soittamat koskettimet.

Levy kasvaa kuuntelussa ja huomaa yhä herkemmin rakastavansa sitä takaisin ja että se lopulta ei paljonkaan häviä yhtyeen parhaimmille saavutuksille