Huminoiden musiikissa on kieltämättä paljon hyvää: komppiryhmä kuljettaa hommaa vetävästi, riffit ja melodiat toimivat ja äänimaailma on paikoin hyvinkin vaikuttavaa. En kuitenkaan täysin lämpene tyylilajiin kuuluvalle toisteisuudelle ja raskassoutuisuudelle. Levyn kuuntelusta jää hieman irrallinen olo, koska runsaasta tunnelmanvaihtelusta huolimatta se ei tarjoa selkeitä kiintopisteitä tai huippukohtia, saati järisyttäviä oivalluksen hetkiä. Tasapaksusta vaikutelmasta seuraa tasapaksu arvosana. Ehkä meikäläisellekin vielä jonain päivänä kirkastuu, missä junnaavan postrockin viehätys oikeastaan piilee.