Pohjimmiltaan bändin ulosanti on yhä tyylipuhdasta hc-mättöä, joskin teksteistä saa kiitettävän hyvin selvää myös ilman tekstivihkoa. Jo edelliselle Älä katso ihmistä -kiekolle mukaan oli uinut ripauksia rokahtavammasta punkista ja jopa skasta, ja näitä on kehitetty nyt vielä hieman eteenpäin. Pääosassa ovat kuitenkin oikeutetusti bändin huutaja–pääpropagandisti Juuso Lahtisen vuodatukset, joissa pohdiskellaan tällä kertaa pääosin ihmisten välinpitämättömyyden väistämättömiä seurauksia.

Sävellyksellisesti Sotamaan kunnianhimoisin kappale on selkeästi Mistä on pienet fasistit tehty?, joka käynnistyy letkeänä skana. Sanoitusten helmet puolestaan jakautuvat useamman biisin kesken. Asian tiukinta ydintä edustavat muun muassa Valkoinen heteromies (”Jos etsit lauman jälkiä tiestä ja valmiina olet sotimaan, seuraa valkoista heteromiestä, saat kodin, uskonnon ja isänmaan.”), Yksi ainoa ikkuna (”Mitä yhdestä särkyneestä ikkunasta? Mitä sen on väliä?”) ja kokonaista kuusisekuntinen Ei jumalaa (”Valtio murhaa. Sota on murhaa. Liha on murhaa. Ei jumalaa.”).

Sotamaa ansaitsee ehdottomasti täydet viisi pistettä tiukkuutensa, asenteensa ja julistavuutensa ansiosta. Juuri tällaista vastavoimaa tarvitaan 2010-luvun Suomessa entistä enemmän, kun kaiken maailman hompanssit saavat lisää sananvaltaa.