Mokoma – Sydänjuuret

Mokoma on suomalaisen metallimusiikin eräänlainen instituutio, jonka olankohautuksella sivuuttaminen saattaisi olla kohtalokasta. Samoin tosin saattaa käydä, mikäli joku taho intoutuu yhtyettä arvostelemaan liian negatiivisin sävyin. Kuulun oikeastaan siihen kaartiin, joka on kuunnellut suhteellisen paljon Mokomaa, mutta ei tunnista nimeltä kuin pakolliset rainat. Tämän kautta peilatessa seitsemättä albumia tuntuu katsantokanta laajenevan, ainakin hitusen.

Mokoman vahvuuksia ovat aina olleet sävellykset, suoraviivaisuuden ja koukutuksen yhdistäminen, sekä Marko Annalan oivaltava sanoittaminen. Sanoituksissa on arkirealismia hieman eri muodossa kuin mitä virkaveli Hynysellä omissa huumoripitoisemmissa sanoituksissaan. Tästä on varmasti jollain kummallisella tavalla muodostunut illuusio siitä, että Mokoma olisi keskivertoa sofistikoituneempi ja runollisempi yhtye. Mikäs siinä, vaikka näin olisikin. Arkisten, mutta painavien asioiden käsittely on aina tervetullut musiikilliseen kenttään ja sitä kautta myös kuulijoiden ajatuksiin.

Tälläkin kertaa onnistumisprosentti on melko korkea, sillä tekninen osaaminen lyö kättä vahvasti kiinnostavuuden kanssa. Annala ja Kuisma Aalto ovat loihtineet albumin, jolla ei nyt olekaan niitä hittejä vaan tasapainoista materiaalia. Kappaleet ovat kelvollisia sekä kokonaisuutena että omana itsenään. Myös basisti Santtu Hämäläisen Vääräleuka istuu kokonaisuuteen todella hyvin. Kokemattoman ja ulkopuolisen korvin kun on mahdotonta sanoa, että kappaleesta vastaa joku muu kuin ydinkaksikko.

Ajoittain tutun suoraviivaista ja paikoitellen jopa äkkiväärää materiaalia on ilo kuunnella, eikä puhtaiden lauluosuuksien lisääntyminen kokemusta häiritse. Mokoma pitää kiinni omasta linjastaan klassikkoaihiona, eikä anna ristiriitaisten kommenttien vaikuttaa omaan tekemiseensä. Seesteisyydestäkään ei oikein kannata puhua, vaan aikuistuminen saattaisi Mokoman kohdalla olla lähimpänä oikeaa muutostermiä ajatellen.

Oikeastaan tämän levyn ja yhtyeen itsessään voisi tarjota vastineena Helsingin Sanomissa julkaistuun mielipidekirjoitukseen. Siinä moitittiin nykypäivän musiikkia yllätyksettömäksi, tunteettomaksi ja yhtyeitä toinen toistensa kopioiksi. Kirjoitus itsessään oli silkkaa katteetonta roskaa, jota ei olisi pitänyt ikinä edes julkaista. Olkoon Mokoma osoituksena siitä, että raskaassa musiikissa ainakin on intohimoa ja tekemisen meininkiä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-05-03
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.