Yhtyettä on usein verrattu Deusin ja Pixiesin kaltaisiin suuruuksiin, mutta todellisuudessa belgialaiset ovat (musiikillisesti) huomattavasti vertailukohtiaan simppelimpiä. Kolmannella albumillaan Mintzkov on laventanut repertuaariin surinarockista popimpaan suuntaan, mutta liikettä ei voi tämän näytteen perusteella pitää täysin onnistuneena. Kitaroiden päälle ladotaan hetkittäin melkoisia synamattoja, mutta palaset loksahtavat kunnolla kohdilleen vain muutamassa kappaleessa.

Avauksena kuultava nimibiisi, heti edellisen perään soiva Author of the Play sekä sinkkulohkaisu Opening Fire ovat kukin kelpo ralleja, mutta niiden jälkeen on turha odottaa enää lisää napakymppejä. Ääneltään ja ilmaisutyyliltään lähelle Michael Stipea sijoittuva vokalisti-kitaristi Philip Bosschaerts yrittää kyllä parhaansa, mutta biisimateriaalin keskinkertaisuus vie albumilta voiman tästä eteenpäin. Näin lupaava alku lässähtää hädin tuskin kolmen tähden kokonaisuudeksi, joka kärsii eniten todellisen rohkeuden puutteesta.