Materiaali on hitaanpuoleista ja keskiraskasta, mutta kaikista puitteistaan huolimatta nykyaikaisemman kuuloista kuin mitä voisi äkkiseltään kuvitella. Levy ei ole sotaisa, vaan pikemminkin sen seurauksia ja syntyjä pohdiskeleva. Sävellysten kanssa on kuitenkin ajoittain hieman turhan kevyellä kaavalla etsitty ratkaisua, eikä nuottien osalta päästetä monipuolisuutta irti.

Pohjoinen melankolia on meillä verissä, mutta tällä levyllä se on jollain tavalla uudessa olomuodossa. Musiikin lohduttomuus on käsin kosketeltavissa, vaikka laulusuoritus ei ihan samanlaiseen tilaan yllä. Ajoittain levy kuulostaa hienolta, mutta jokusen hetken herpaantuminen kostautuu. monotonisuus uhkaa vallata liiaksi tilaa, jolloin ideoiden lopputulos ei ole toivottu.

Muutaman kappaleen hienoisen tiivistämisen kautta levy toimisi paremmin, mutta kyllä se sanomansa kuuluville saa näinkin. Nosdrama on jotain, mitä maamme väestö on tottunut taakkanaan kantamaan, eli lohduton.