Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Varjo - Viimeinen näytös
Varjon loppu koitti yllättäen, kun perustajajäsen Henry Waldén menehtyi tapaturmaisesti. Waldénin ja laulaja/kitaristi Antti Lautalan herrasmiessopimuksen mukaan orkesteri ei voinut jatkaa ilman toista näistä jäsenistä. Pitkän tyhjäkäyntivaiheen jälkeen jäljelle jäänyt yhtye päätti viedä kesken jääneen albumin työstön päätökseen, ja näin Varjon viimeinen pitkäsoitto saattoi lopulta syntyä.
Viimeinen näytös sijoittuu tyylillisesti lähelle neljän vuoden takaista Muistijälkiä -albumia, punk-kitaroinnin ja tuhdimman otteen määritellessä menoa. Romanttisuus onkin kautta linjan saanut väistyä rosoisemman soundin sekä kiivaampien ratkaisujen tieltä. Avauksena soiva Maalaa punnertaa vielä hitaammin eteenpäin, kappaleen painon kasvaessa minuutti minuutilta, kunnes Joku sytytti kynttilän avaa viimein hanat. Tästä eteenpäin tempo pysyy loppumetreille saakka tiiviinä.
Sanoitusten aiheet liikkuvat ymmärrettävästi kuoleman, hyvästien jätön sekä eron äärellä, yhtyeen purkaessa tuntojaan raita raidalta. Vain parissa kohdin vahva lataus kääntyy itseään vastaan. Maaninen Nyt mun silmät näkee enemmän sekä insestistä kertova Susan eivät nivoudu kuuntelukertojenkaan myötä kokonaisuuteen, vaan rikkovat toistuvasti muuten esimerkillisesti etenevää albumia. Päätöksenä kuultavat Viimeinen näytös sekä Olet ehkä kuollut nousevat vuorostaan loppupuolen suurimmiksi saavutuksiksi, ensin mainitun maalatessa kiireettömiä kuviaan ja päätösnumeron jatkaessa samoilla seesteisillä poluilla.
Kokonaisuutena Viimeinen näytös on kiistatta yhtyeen tasapainoisin ja vahvin albumi, parista pienestä horjahduksestaan huolimatta. Kuinka paljon Varjolla olisikaan voinut olla vielä annettavanaan, jos kohtalon arpa olisi käynyt toisin? Kuka tietää, mutta ainakin Viimeinen näytös on upea tapa päättää ansiokas ura.
Pisteet: 4/5
Kotisivu: www.myspace.com/varjoyhtye
Julkaistu: 2010-03-15
Toimittaja: Mika Roth
