Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
King Star - Kings & Clowns
Jo pitkään töitä paiskinut King Star on viimeinkin saanut ansaitsemansa kiinnityksen. Kotomaan kunnailla kukaan päälliköistä ei ilmeisesti bongannut yhtyeen erinomaisuutta, mutta kuten totuttua, Ruotsin puolella rokkihommat osataan.
Debyyttialbumi Kings & Clownsin ensimmäiset kolme raitaa, Daddy, promosinkkunakin julkaistu Ska Bi Doo ja No More, ovat kunkkutähteyttä parhaimmillaan: hyväntuulista ja rentoa rallattelua, mutta silti tiukkaa soittoa, josta ei löysiä löydy. Yhtyeellä on selvästi taito tehdä ammattimaista, mutta samalla turhista vakavuuksista riisuttua perusrokkia.
Moisella reseptillä olisi epäilemättä syntynyt tiivis ja ennen kaikkea jämäkkä kokonaisuus, mutta kovaa avauskolmikkoa seuraava Miss Him vie tunnelman aavistuksen synkemmille vesille. Loppulevyltä löytyy niin angstisia, bluesahtavia kuin skeittipunkkisiakin, ja välillä kertosäkeet kasvavat stadionmittoihin, mutta kitararock ei katoa hetkeksikään. Cover-valinta, levyn päättävä Abba-versiointi Mamma Mia, jakaa näinä The Baseballs -aikoina varmasti mielipiteitä, mutta toimii silti bändin omien kehysten puitteissa varsin moitteetta.
Kuten sanottu, King Star on omimmillaan hymyillessään. Naama irvessä huudettua jäykistelyä on maailma väärällään, mutta hymykuoppia ei koskaan ole tarpeeksi. Vaikka Kings & Clowns onkin pääosin pirteä, parin kipaleen tiivistyksellä levy voisi olla varsinainen kesähittikimara. Esimerkiksi Wastedia ei ole vaikea kuvitella laulattamassa juhlamielistä festariväkeä.
14 biisiä yhtä hyvää materiaalia muuttuu reilun puolen tunnin jälkeen hitusen puuduttavaksi, ja se tiukin potku katoaa. Tehoista ei ole pulaa, mutta niitä voisi puristaa tykimpään pakettiin – mehuja kun bändiltä ei puutu. Nyt hymyilyttää, mutta toivottavasti seuraava levy pistää väkisin tanssimaan.
Pisteet: 4/5
Kotisivu: www.myspace.com/kingstar
Julkaistu: 2010-03-08
Toimittaja: Anne Salomäki
