Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Haukattu kakun pala osoittautuu lopulta himpun verran liian mittavaksi, vaikkei bändi varsinaisesti ongelmiin joudukaan. Moses Hazyn riveistä paremmin tunnettu Pekka Tuomi osaa rustata tarttuvia kappaleita, ja kaiken kukkuraksi Tuomi osaa saattaa niitä persoonallisella tavalla ilmoille. Siitä huolimatta rikas tyylikirjo sirpaloittaa kiekkoa ehkä sittenkin liikaa. Eväitä olisi ollut dynamiittiseen klassikkoon saakka, mutta nyt kasassa on ”vain” erinomainen albumi. Oiva esimerkki tyylikirjosta on albumin puolivälissä kuultava biisitrio. Ensin kasaribileraasto Radio loikkii kuin vähä-älyinen pitkin seiniä, perään kuultava Roboboy sukeltaa fiilisteleviin särökitara aaltoihin ja miltei maaliin saakka instrumentaalina pysyvä Medication Time on kuin remiksattua Nine Inch Nailsia.
G-ODDin avaus saa haukkomaan henkeä, sillä menevä elektrorock, synafunk, protopunk ja groovaava vääntö lähentelevät yhdistelmänä täydellistä. Vielä kun se viimeinen puristus saadaan kohdilleen, niin edes taivas ei ole enää kattona tälle orkesterille.
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!