Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nimensä mukainen duo liikkuu herkällä alueella, eikä se oikeastaan tarjoa kuulijalleen toivon hitusta missään vaiheessa. Sanoituksellisesti liikutaan sydänsurujen kyllästämissä pelkotiloissa ja fantasioissa, eikä soitannollinen ulosanti kohoa edes hetkellisesti kurkottelemaan kohti toiveikkuutta. Kaiken perustana levyllä toimivat Ellekarin laulu ja piano, sillä muita soittimia käytetään valitettavan säästeliäästi.
Vaikka Tori Amos ja Kate Bush ovat duon esikuvista kaikkein vahvimmat, on tällä levyllä jostain syystä onnistuttu nolaamaan esikuvallinen anti aivan tyystin. Piano kuulostaa siltä, että koskettimia soitettaisiin yhdellä sormella, ikään kuin tietämättä mitä kosketinta kulloinkin tulisi käyttää. Laulu taas eräällä tavalla pätkii, eikä se pysy toivotussa väriskaalassa missään vaiheessa. Harmillista on vielä se, että tällä levyllä olisi mahdollisuuksia vedota suuriin tunteisiin, mutta kylmä ja valittava ulosanti ovat päättäneet toimia toisin.
Levyltä ei jäänyt yksikään kappale millään konkreettisella tavalla mieleen, vaan ainoastaan niiden samankaltaisuus ja heppoisuus saivat ajatukset liikkumaan, edes vähän. Tai no, onhan siellä lopussa tympeisiin lainaliinoihin puettu Pet Semetary, joka eräällä tavalla kruunaa turhautumisen. The Tiny on siis varsin vaatimaton yhtye, mutta kyllä sillekin jonkinlainen tilaus löydy, ainakin pääkaupungin Maria Veitolaa palvovista hipstereistä.
Pisteet: 2/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!