Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Toinen tauko venähti reilun kymmenen vuoden mittaiseksi, joka nyt viimein päättyi ja Whiplash on taas palannut kuten levyn nimestäkin näin voi päätellä. Unborn Again ei periaatteessa jatka mistään aiemmasta, vaikka samoja sävyjä seasta edelleen löytyykin. Bändin heavy-pitoinen thrash ei ole pelkkää kaahailua ripeään tahtiin, vaan mukaan on eksynyt erilaistakin ilmaisua. Loppupäästä löytyvä Hook in Mouth poikkeaa jopa täysin linjasta kuulostaen melkeinpä huvittavalta ja Dog Eat Dog -tyyliseltä vähemmän vakavamieliseltä raskaalta rockilta. Muutenkaan vauhti ei ole olennaisimpia asioita Whiplashin musiikissa, tämä tuokin sopivaa vaihtelua soittoon, eikä aliarvioi kuulijaansa halki, poikki ja pinoon -tyyppisellä saman kaavan toistelulla.
Unborn Again on yllättävänkin tuoreen oloinen tapaus muusikoiden vanhasta iästä huolimatta. Ideoiden puutteesta levyä ei ainakaan sovi syytellä, vaikka periaatteessa tässäkään tapauksessa mitään uutta bändi tuskin genressään tarjoaa. Ja miksi tarvitsisikaan, jos perinteisistä elementeistä saa rakennettua uutta uljasta. 80-luku näkyy ja kuuluu soiton lisäksi albumin kestossa, joka on perinteitä kunnioittaen lp-levyn mitta, kymmenen biisiä. Levy käynnistyy entisaikojen henkisesti keskitempossa liikkuvalla thrash-veisulla Swallow the Slaughter. Kakkosraita Snuff saakin jo melkoisesti enemmän papukaijamerkkejä onnistuneesta mukaansatempaavasta metaloinnista. Keskivaiheen Float Face Down voisi olla tiukkuutensa puolesta vaikkapa mikä tahansa Metallican debyyttilevyn Kill 'em All biisi. Ja näitä riittää.
Alkupuolella levyä otetaan varman päälle thrashimmalla materiaalilla ja mitä pitemmälle homma etenee, sitä enemmän aineistoon tulee vaihtelua, eikä paria turhempaa rallia lukuun ottamatta mistään suoranaisesta puuduttavuudesta voida puhua. Vaikka kunnioitettavaa sinänsä onkin, että vanhat jäärät jaksavat edelleen takoa rautaa, jään silti kaipaamaan vielä jotain. Pakko kuitenkin sanoa, että Whiplash on helvetin hyvässä vedossa näin 25 vuotta perustamisensa jälkeen, ja se on mahtavaa jos mikä! Nuorempi metallipolvi voisi myös tsekata yhtyeen vahvuudet vaikkapa tällä levyllä – ja miksei myös niillä kahdella ensimmäisellä. Tuskin tarvitsee pettyä!
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!