Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Crash Loven parasta antia on kiekon alkupuolelta löytyvä kolmen loistobiisin suora. End Transmission, Too Shy to Scream ja Veronica Sawyer Smokes ovat kaikki upeita, sopivan tyhjäpäisiä ja häpeilemättömän hyväntuulisia duuriralleja. Modernin indiepopin tuntua on ilmassa ja etenkin viimemainitun biisin retroileva kitarasoundi piristää huimasti. Kivaa draivia löytyy näiden lisäksi esimerkiksi hyvin perinteiseen riffiin perustuvasta menopalasta, Medicatesta.
Huikeiden pophittien rinnalla AFI:n vakavampi puoli tuntuu pateettisuudessaan jotenkin pakotetulta. Levyn avaavat Torch Song ja Beautiful Thieves ovat sinänsä komeita kappaleita, mutta junnaava mahtipontisuus ei oikein pelaa yhteen seuraavien biisien keveyden kanssa. Levyn loppupuolella hönkä taas alkaa jo hiipua ja vastaan tulee jopa rehellisen keskinkertaisia vetoja. Darling, I Want to Destroy You ja Cold Hands ovat kelvollisia sävellyksiä, mutta eivät tarjoa paljoakaan muistamisen arvoista.
AFI:n entisestään keventynyt soundi kuulostaa lupaavalta, ja Davey Havok tulkitsee edelleen uskottavasti. Paras terä ja yhtenäisyys Crash Lovesta jää kuitenkin uupumaan, joten se ei nouse aivan kärkisijoille tässä kisassa. Osa vanhoista kuulijoista saa taas aihetta syyttää AFI:a itsensä myymisestä, mutta itse olen sitä mieltä, että jos gootti-ilmettä tahdotaan karistaa, tehdään se sitten perusteellisesti!
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!