Savolaisen septetin vahvuus on runsas ja monipuolinen perkussioiden käyttö. Tästä raskaasta rytmi-ilottelusta voisi ottaa mallia Slipknotinkin pellet. Toinen normikokoonpanosta poikkeava soitin on pasuuna, joka tuo kappaleisiin entisestään lisää omaleimaisuutta. Vaikkakin Tytär-yhtye puskee väkisin mieleen.

Kuuden kappaleen EP tarjoilee kappaleita suomeksi ja englanniksi. Karkeasti luokiteltuna, suomeksi vedetään punkhenkiset kappaleet ja englanniksi monivivahteisemmat raidat. Yleensä kaksikielisyys ei toimi, mutta tällä promolla se jotenkin perverssisti toimii. Ehkäpä siksi, että sanoitukset ovat melkoisen taiteellista dadaa, jota on vaikea tulkita. Sävellyksinä kappaleet herättävät vahvoja pattonmaisia mielikuvia.

Ryhmän musiikki ei ole vallankumouksellista, mutta jotain äärimmäisen kiehtovaa ja erilaista vaihtoehtorokkia DRS tarjoilee. Bändin tulevaisuutta on vaikea povata. Listasuosikkia tästä bändistä tuskin tulee, mutta kulttisuosioon yhtyeellä on vahvasti potentiaalia, eikä vähiten raivokkaan live-esiintymisen myötä. Vaikea tätä on tarkemmin ruotia. Tutustukaa itse ja antautukaa Death Rockstar Societyn saloihin.