Levy alkaa hyvinkin suomi-iskelmämäisellä Tie-kappaleella. Tästä siirrytään luontevasti mainittuun Liekki-osastoon ja kappaleeseen Roadmovie, joka onkin hyvin mellevä popteos. Kaupungit hiljenneet -levyllä on vähän kaikille popin kuluttajille jotakin, ehkä levyn materiaali onkin kokonaisuutena aavistuksen liikaa levällään. Paljon on myös melkoisen vaikeasti avautuvaa tavaraa, mutta onneksi myös helmi jos toinenkin joukossa löytyy helposti. Nimikappale Kaupungit hiljenneet svengaa erittäin viihdyttävästi. Rotan vuonna hivottelee perinteisempää suomirockia kuten myös levyn loppupään Paluu vuoteen nolla. Mitä olit ennen? on tunnelmaltaan lähes unenomainen, vaikka taustalla pöriseekin rokkikitarat. Kanjonitalot II:lla keskivaiheilla oleva pitkähkö kitarasoolo tuntuu jokseenkin irtonaiselta ja tuokin mieleen vastaavan tempauksen debyytti-ep:n Ihana Lauren -kipaleelta.

Levyn yleistunnelma on hiukan utuinen ja kappaleiden kirjo on varsin monisäikeinen ja vaihteleva. Tämä onkin Terhon yksi vahvuuksista. Toinen meriitti onkin laulajakitaristi Teemu Ratisen ja kitaristi Kai Kärjen kynäilemät korkeista sfääreistä maalailevat tekstit. Kaupungit hiljenneet sisältää bändin materiaalia erittäin pitkältä aikajänteeltä. Vanhin kappale Paluu vuoteen nolla on peräisin yhtyeen ensimmäiseltä samannimiseltä ep:ltä vuodelta 2000. Tokihan biisi on ehtinyt saada uuden käsittelyn ja päivittynyt enemmän tämän päivän Terhoksi, mutta selvä ero vanhemman ja uudemman tavaran välillä kuitenkin on. Kokonaisuutena Kaupungit hiljenneet on kuitenkin hallittu tekele ja tarjoaa varmasti viihdyttäviä hetkiä popin parissa.