Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Neufvoin - Robokop
Yksi musiikkiharrastuksen (olkoonkin sitten vaikka vain kuunteluharrastus) ehdottomia suoloja on se hetki, kun tajuaa löytäneensä jotain aidosti koskettavaa, tunteita välittävää, intensiteetillä ja sydämellä tehtyä, sielua, tunteen paloa ja omaa ääntä sisältävää ja välittävää musiikkia. Siis sitä sellaista, josta vaistoaa, että tässä ei ole mitään epärehellistä tai toistaitoista, vaan että vaikka yksi isku siellä tai yksi nuotti täällä ei olisikaan miljoonan euron studiomieheltä päässyt ohi korvien, ei se hetkauta kokonaiskokemusta suuntaan eikä toiseen. Tällainen kokemus voi tulla kaivaessaan isän pölyttynyttä levyhyllyä tai sitten vaikka ns. demobändikategoriasta vuonna 2009.
Yksi tällaisen nykyajan uuden löydön tunnusmerkkejä on monesti, että se helposti pakenee määrittelyjä: ei musiikin tarvitse olla kirjaimellisesti täysin ennen kuulumatonta, mutta suurten sateenvarjokategorioiden alle sitä on vaikea laittaa. Mitä musiikkityyliä edustaa Incubus? Entä Red Hot Chili Peppers? Mew? Placebo? Major Label? Radiohead? On helppo sanoa, että jotakin vaihtoehtoista, alternativea. Mutta kaikissa näissä on niin paljon elementtejä monesta eri laarista, että tyypittely jää väkisinkin puolitiehen – on melodioita, funkkia, poppia, rockia, raskasta, säröä, kertosäkeitä, temponvaihteluja, progea, riffittelyä, kitarasooloja, rumpukoneita. (Ja toki hyvä näin: ei se genrettely tarkoita mitään, mutta se on yleensä helppo työkalu musiikin ymmärtämiseen, kun jo ennen ensikuulemaa tietää suunnilleen mitä odottaa.)
Kuopiolaisen Neufvoinin kohdalla voi puhua löydöstä. Robokop EP on demobändin ensimmäinen varsinainen julkaisu, ja on vaikea uskoa miesten olevan parikymppisiä "aloittelijoita". Soundi on niin kovin kypsää ja oma sävellyksellinen ja sovituksellinen ääni todella vahva. Lyhäri tarjoilee viisi monenlaisia eri tyylejä sekoittavaa laulua sekä yhden välisoiton. Huomattavaa kuitenkin on, että eri tyylit on sulautettu yhteen saumattomasti – jopa välisoitto tuntuu istuvan ep:een kuin se olisi kasvanut orgaaniseksi sillaksi laulujen välille.
Tuleehan Robokop EP:stä mieleen vaikka mitä vaikutteita, mutta niiden eritteleminen sen tarkemmin olisi triviaalia. Jos nyt jotain noista pitäisi sanoa, niin ehkä Neufvoin on kokonaisuutena mainituista bändeistä lähimpänä Mewiä. Kaiken kaikkiaan levy on kuitenkin erittäin oman kuuloisensa. Robokop EP olisi powerpoppia jos ei olisi niin äkkiväärää (muun muassa slovari Cusp without a Boat I Was saa lopussa kivan, odottamattoman käänteen). Ajoittain se on kuin Radioheadia mutta kohtuullisilla koukuilla varustettuna. Se on iloisempaa kuin Placebo (ja avausraita Mouse on Marsin taputukset tuovat myös mieleen uuden Placebon), sielukkaampaa kuin Rubik (jonka Artturi Tairan ja Sampsa Väätäisen panos tälle levylle niin tuotanto-, äänitys- kuin vähän soittopuolellakin ei lie merkityksetön), progempaa kuin Weezer, popimpaa kuin Broken Social Scene (kaunis Cusp without a Boat I Was jää soimaan päähän), vähemmän ahdistunutta kuin Lapko. Orgaanisempaa kuin Radiohead. Rockimpaa kuin Chili Peppers. Mitä vielä.
Jos Fullsteamin Kyyrö aikanaan hieman humoristisestikin(?) totesi Rubikista tulevan "isompi kuin Radiohead", on nyt sanottava: Neufvoinista tulee isompi kuin Rubik.
Pisteet: 5/5
Kotisivu: www.myspace.com/neufvoin
Julkaistu: 2009-07-21
Toimittaja: Perttu Kantonen
