Reilussa puolessa tunnissa tamperelainen kvartetti käy ripeästi läpi kymmenen kappaletta pirteää ja rehellistä rokkia, suomenkielisin sanoituksin. Yhtyeen tapa rokata on perin juureva, ja hienosti levylle tarttunut ruosteinen kitarasoundi ja laulaja-kitaristi Juho Salmen leimaavan tunteikkaat tulkinnat tekevät selväksi, ettei tältä levyltä ole hierottu kaikkea alkuperäistä pois. Aika ajoin Suuren Voiman rokki saa – liekö kotikaupungistaan mieleen tulevan – pokomaisia piirteitä (Etkö tiedä), jotka eivät suoranaisesti ärsytä muuten kuin siksi, että yhtye tuntuu alittavan niissä itsensä.

Kymmenessä biisissä on muutama ehdoton täysosuma. Reipas avausraita Aina kun sä meet on hitti, ja kevään alkuun sopiva lempeästi lempeään tuskaileva sanoitus kruunaa biisin: ”...milloin sä tuut/ milloin sä meet/ milloin sä olet vaan”. Yksinkertaisen tarttuvalla kitarariffillä siunattu Ihon alla pysäyttää kuuntelemaan joka kerta, tuoden mieleen aavistuksen keskieurooppalaisesta kitaraindiestä. Mä haluun huutaa ja Suuri Voima ansaitsevat mainintansa myös.

Suuren Voiman kokoonpanossa on tekijämiehiä Plain Fadesta, Fumesta, The Prisondreamista, Numesta ja Goatridesta, joten se, että Salmen yksinkertainen päätös ”perustaa rockbändi” materialisoituu näin hienoksi ja hyvänmieliseksi levyksi parissa vuodessa ei yllätä. Suuressa Voimassa on sopivasti äkkiväärää, sopivasti jalat maassa asennetta. Tuntuu kuin yhtye ei olisi ajatellutkaan pelastavansa maailmaa; ainoastaan hymy kuuntelijan suupieleen ja pari lämmintä, myönteistä ajatusta riittäisi. Ja sehän riittää.