Makedonialainen Bernays Propaganda sanoo korjailevansa nyt Bernaysin kehittelemien johdattelutaktiikoiden aikaansaannoksia. Yhtyeen musiikki on poliittisesti kireälle jännittynyttä. Levyn mukana tulee laulaja Kristina Gorovskan kirjoittama 32-sivuinen essee väkivallasta ihmisyhteiskunnissa, kirjoitelma joka tyyliltään on liian melodramaattisen osoitteleva että se vakuuttaisi. Bernaysin opit, miten ne menivätkään...

Bernays Propaganda on jäsenilleen hc-bändien jälkeinen ”optimistisempi ja tanssittavampi” musiikkiprojekti. Yhtye saattaakin viestiään eteenpäin varsin maittavalla uuden aallon ja postpunkin sekoituksella. Vertaukset esimerkiksi Gang of Fouriin ja Fugaziin ovat kelpoja. Bernays Propaganda saa kappaleisiinsa tarvittavaa tarttumapintaa riffien ja rytmien avulla, toisaalta se saa niihin myös painostavuutta ja sitä erityisesti Kristinan vahvasti artikuloivan laulutyylin kautta. Ubij me! (Kill Me), Bezbedno levo (Safe left) ja Anonimen neprijatel (Anonymous Enemy) edustavat levyn tanssittavampaa laitaa, kun taas viimeinen kappale Bez prevod (No Translation) hiipii curemaisine kitaroineen paljon hennommin ohitse.

Sanoitukset ovat kirjoitettu makedoniaksi, joten laulukieli on suomalaisille yhtä eksoottinen kuin suomi olisi kaikille muille. Aluksi kieli luo epäedullisen huumorivaikutteen, mutta pian Kristinan ääni sulautuu tärkeäksi osaksi musiikkia ja viesti välittyy äänenpainon muutoksilla. Sanoitukset ovat mukana käännettyinä englanniksi.

Bernays Propaganda on mielenkiintoinen – erikoinenkin – tuttavuus, jossa yhdistyvät punkista tutumpi suoraviivainen kantaaottavuus modernilla tavalla kierrätettyyn musiikkiin. Bernays Propagandasta kuulee, että se on tee se itse -henkinen ja täysillä musiikkinsa takana.