Kokeneista ja tunnetuistakin muusikoista koostuvan Scarlet Youthin kenkiintuijottelu häilyy (ja tämä on kovin kuvaava verbi) jossain ambientin, hissimusiikin, rockin ja soulin hämyisessä välimaastossa. Intensiivikuuntelussa Breaking the Patternsilta löytyy kyllä niitä intensiivisiä tunnetiloja, ja Before the Surface Breaks on jopa varsin melodinen ja vetävähkö. Mutta muutoin tämä valtameri, joka huokuu ja soljuu ei koskaan myrskyä, eikä sen kummemmin edes aaltoile.

Laivamatka Liverpoolista New Yorkiinkin olisi kovin aavemainen, jos ei Atlantti koskaan kuohuisi. Breaking the Patterns uhkaa jäädä massoille taustakohuksi - mutta sitten on tietysti kuuntelijat, jotka keskittyvät siihen niin paljon, että tekee kipeää ja löytävät meren kuohunnasta uskomattomia uusia maailmoja. Mutta miksi shoegazing-leimaa pitää alleviivata laittamalla kanteen kenkiinsä tuijotteleva valokuvamalli?