Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Grammers, The - Only Hard Is Hard Enough
Äärimmäisen ruma levynkansi. Tiukan graafinen logo ja fotaritaustaan istutettu bändi eivät tue toisiaan. Haisee vahvasti kitschiltä. The Grammersin tuore "hittirieska" on alusta loppuun laiskaa actionrockia ja halpaa heawymetalpastissia. Stadionrockia juottolan junteille, Negativea ilman pienintäkään hittipotentiaalia tai iskevyyttä. Yllättäen tämänkin julkaisun takana on Hype Records. Musiikkia soitetaan marshallit yhdellätoista, esikeski-ikäisen kaljamaha vyön päällä roikkuen. Älkää käsittäkö väärin, ei Grammersissa sinänsä ole mitään vikaa. Ilmeisesti kukaan ei vain ole muistanut käydä kertomassa ”rokin viimeisille suomenmestareille”, että aika on auttamatta ajanut heidän nykyisen soundinsa ohi.
Only Hard Is Hard Enough? Kamoon? Tuollaisen tekstin olettaisi löytyvän jonkun himonussijan makuuhuoneen seinästä, ei niinkään levyn kannesta. Toisen kappaleen on ilmeisesti tuottanut Bruce ”i think we need more cowbell” Dickinson. Lehmänkellossa ei ole säästelty. First Bloodin outron kitaramelodia on koko levyn ainoa valopilkku ja siinäkin sovitus kuulostaa valitettavan demomaiselta. Tarkemmin mietittynä bändi herättää yllättävän vahvoja mielleyhtymiä Spihaan. Ja kaikkihan muistavat, kuinka hyvin seiskajulkkis Skene-Nenne Lönnrotin surulliselle bändille lopulta kävi. Yritän tässä kovasti sanoa, että tämä levy olisi saanut jäädä tekemättä. Rockin viimeisen suomenmestarin voi hyvällä omallatunnolla laskea takaisin kalmistoon. Muistelemme teitä lämmöllä, koska niin kuulemma kuuluu tehdä.
Pisteet: 1/5
Kotisivu: www.thegrammers.com
Julkaistu: 2009-02-12
Toimittaja: Jetro Oras-Laine
