Moukka asettuu suomeksi lauletun metallin viitekehykseen, mutta mukana on myös kevyempiä rock-elementtejä. Kappaleissa on sopivasti dynamiikan vaihtelua: välillä edetään paljaammin pääasiassa rumpujen ja basson voimin kunnes taas kitara rävähtää käynnistäen rähinävaihteen. Keskimmäiseksi sijoitettu rauhallisempi Punainen maailma tuo vielä levyn kokonaisuuteen mukavaa vaihtelua. Välillä hieman Verenpisaran mieleen tuova kappale on levyn parasta antia päätösraidan Negatiiviset ajatukset ohella.

Laulupuolella fraseerauksessa on vielä hieman hiottavaa. Sanojen venyttäminen väärästä paikasta häiritsee ajoittain kuuntelunautintoa ("Aion vielä nostaa aaseen ... kookeilla miltä tuntuu saatuuttaa"). Sanoituksissa on mukana staminamaista fragmentaarista otetta, ja niissä kommentoidaan yhteiskuntaa, ympäristön tilaa ja nykyihmisen pään sisäistä kuohuntaa varsin mielenkiintoisesti. Jotta kappaleet pitäisivät kuulijan vielä paremmin otteessaan, Moukan ilmaisu kaipaisi tarttuvampia melodioita. Nyt monin paikoin laulussa mennään melko suoraan, tavallaan tuodaan vain julki kappaleen sanallinen anti.

Ensijulkaisullaan Moukka herättää mielenkiinnon, johon toivottavasti saadaan vastausta seuraavalla kerralla vielä iskevämpien kappaleiden muodossa. Suomimetallin ystävien kannattaa pitää Moukan nimi mielessä.