Lapsekasta riemua The Flaming Lipsin malliin

Miten käy vanhoilta sediltä rock ´n´roll? Ovatko hampaiden kiristely, ylimielinen asenne ja loputon diivailu välttämättömiä selviytymiskeinoja 50 vuoden ikäpyykin lähestyessä? Onneksi asioita ei tarvitse tehdä kuten Axl Rose tai Mötley Crüe. Amerikkalaisen kokeellisen vaihtoehtorockin veteraani The Flaming Lips on ymmärtänyt, miten homma hoidetaan. Oklahomalaisyhtyeen jäsenet pitävät hauskaa ja huolehtivat, että heidän yleisönsäkin voi tehdä samoin.

Tältä pohjalta rakentui Pitkä kuuma kesä -festarin sunnuntaipäivän ehdoton kohokohta, The Flaming Lipsin spektaakkeli. Ennakkoon lupailtu lasershow jouduttiin perumaan lentoturvallisuuden nimissä, mutta eivät laserit ehkä olisikaan päässeet oikeuksiinsa auringon pysytellessä vielä Helsingin Suvilahden savupiippujen yllä. Keikan alkajaisiksi pukuun sonnustautunut laulaja Wayne Coyne kävi tervehtimässä yleisöä ihmisten käsien varassa ison läpinäkyvän muovipallon sisällä. Täysin uusi tapa harrastaa crowd surfingia!

Heti ensimmäisenä kuullusta Race for the Prizesta asti lavalta alkoi sataa paperisilppua ja isoja kimmoisia ilmapalloja yleisön päälle. Oranssein vahvistimin varustetulle lavalle ilmestyi yleisöstä poimittuja tanssijoita teletappiasuissa sekä muutamia kookkaampia otuksia. Lavalla nähtiin jopa sellainenkin ihme kuin hymyilevä roudari. The Flaming Lipsin lapsenmielinen innostus ja ilo tarttui myös palloja käsillään pompottavaan festivaalikansaan. Show´ta pyörittänyt Wayne Coyne ammuskeli silppua yleisöön, riemuitsi Obaman valinnasta presidentiksi sekä ylisti Pitkää kuumaa kesää oudoksi ja yhdeksi kaikkein cooleimmista festareista. Vaikka kehuissa oli mukana ehkä ripaus amerikkalaista kohteliaisuutta, Coynen ja kumppaneiden lämmin elämänasenne ei selvästikään ollut teeskenneltyä.

The Flaming Lips Pitkässä kuumassa kesässä

The Flaming Lips Pitkässä kuumassa kesässä

Musiikillisesti yhtyeellä olisi ollut katalogistaan tarjottavaksi parempiakin kappaleita, mutta kokonaiselämyksenä keikka oli mitä mainioin. En pysty muistamaan yhtään keikkaa, jolla olisi ollut hauskempaa. Kahdestatoista kappaleesta valtaosa oli 2000-luvun levyiltä Yoshimi Battles the Pink Robots ja At the War with Mystics. Äänekkäimmän yhteislaulun sai aikaan kuitenkin vuoden 1993 Transmissions from Satellite Heart levyn hitti She Don´t Use Jelly. Sen jälkeen kuultiin vielä yhtyeen kotiosavaltion Oklahoman viralliseksi rockkappeleeksikin valittu Do You Realize??, joka kiteytti The Flaming Lipsin rakkauden ja riemun sanoman ja samalla festivaalin koko päätöspäivän yleisen tunnelman. Suvilahdesta lähti koteihin viemisiksi roppakaupalla hyvää mieltä. Taitaa olla jotain jujua festarin paitakojussakin myynnissä olleissa The Flaming Lipsin t-paidoissa, joihin on painettuna: Rock ´n´ roll can save the world if you are nice to people.

Mahdollisesti jotain samankaltaista