Lama matkalla maailmalle

Lama ja Rikoslaki
Klubi, Tampere 9.11.2012

Vaikka arvostan punkin tee-se-itse-asennetta, en voi laskea itseäni musiikkityylin fanaattisimmaksi ystäväksi. Tiedän toki Laman ja monet muut konkarit, samoin valikoidusti uudempia nimiä, mutta en innostu helposti uusista tuttavuuksista. Edellä mainitusta syystä ajattelin alun perin jättää illan aloittaneen Rikoslain tyystin väliin ja keskittyä vain Lamaan.

Lamaa lämpänneen Rikoslain Mikko vauhdissa. Kuva: Olli Koikkalainen

Lamaa lämpänneen Rikoslain Mikko vauhdissa. Kuva: Olli Koikkalainen

Onneksi saavuin kuitenkin paikalle juuri ajoissa, sillä lähes virkamiesmäisen tarkalla ajoituksella aloitettu setti piti koko puolituntisen otteeseen. Selin yleisöön soitettu instrumentaali löi alkutahdit ja lisää oli tulossa, energiaa ja äänenpainetta säästämättä.

Nuori, vasta pari vuotta sitten perustettu Rikoslaki soittaa tiukkaa punkrockia, ja ainakin livenä homma tuntuu toimivan. Kerrasta päähän jääviä kappaleita ei osaa edes juuri kaivata, kun biisit esitetään antaumuksella ja rullaavalla otteella. Rikoslaki pääsi iskemään puskista, mutta yhtyeen edesottamuksia on syytä seurata jatkossa.

Rane Raitsikka / Lama. Kuva: Olli Koikkalainen

Rane Raitsikka / Lama. Kuva: Olli Koikkalainen

Illan pääakti oli kuitenkin Lama. Keikka oli osa lyhyttä kiertuesarjaa, joka huipentuu esiintymisiin Brasiliassa. Vuonna 1983 hanskat naulaan lyönyt ryhmä on hajoamisensa jälkeen ennättänyt keikkailla 2000-luvun puolella jo aiemminkin, mutta mistään keikkalavojen vakiovieraasta ei silti ole kyse.

Ämyreistä kajahti introna Väliaikainen, jonka jälkeen lavan valtasi joukko keski-ikäisiä miehiä, mutta vain iältään. Pääosaan nousivat ympäri lavaa laukannut Epe Kronholm ja levottomia jutellut Rane Raitsikka. Kappaleet runnottiin tylysti, mutta yhtälailla esityksestä huokui hyväntuulisuus: Lama tekee asiat omalla tavallaan, ja sillä siisti.

Laman tunnetuin kappale lienee Totuus löytyy kaurapuurosta, joka myös kuultiin myös Klubilla. Mutta kenties vielä suuremman virneen naamalle vetivät Turpa kiinni ja nussi, Iso Pasi ja Kellot. Ja on niitä biisejä muitakin; tarvittiin kaksi encorea ennen kuin Laman miehet pääsivät takaisin kotimatkalle.

On yksinkertaisesti mahdotonta tehdä vertailua menneeseen, mutta vuosimallin 2012 Lama on tiukassa iskussa. Vaikka kappaleet ovat vanhoja tuttuja, silkka nostalgia ei näissä karkeloissa riitä – ilman asennetta ja energiaa on turha edes yrittää.

Hyvää matkaa Brasiliaan, pankaa maa polvilleen! Tsekatkaa myös video Ainoo lajissaan -biisistä.

 

Mahdollisesti jotain samankaltaista