Laineen Kasperi – parempi ilman “vihapuheita”

Laineen Kasperin edellisestä albumista, joka nosti miehen viimein lähemmäs ansaitsemaansa huomiotasoa, ehti vierähtää kolme vuotta ja huomiota ehti sen jälkeen tulla ehkä hieman yllättävämmältä taholtakin, kun opetus- ja kulttuuriministeriö antoi vuosittaisen Suomi-palkinnon Laineelle. Palkinto myönnetään merkittävästä taiteellisesta urasta, huomattavasta taiteellisesta saavutuksesta tai lupaavasta läpimurrosta. Vaikka omasta mielestäni tämä mies täyttäisi kaikki kriteerit, niin veikkaan syyksi kuitenkin tuon viimeisen eli lupaavan läpimurron. Tosin onhan miehen CV:ssä myös paljon merkintöjä äänisuunnittelijana ja näyttämöteoksien säveltäjänä.

Joka tapauksessa Laineen Kasperin kuudes tai kahdeksas (hieman laskentavasta riippuen) albumi on ollut odotettu tuotos ja se sulahti suoratoistopalveluihin vielä etuajassa täysin yllättäen. Samalla mies on myös ilmoittanut Vihapuheita ja Rakkauslauluja -levyn olevan hänen viimeisensä. Nähtäväksi jää sitten missä muodossa miehen äänitaidetta kuullaan jatkossa.

Levyn nimestäkin jo voisi päätellä tämän tuotoksen olevan kaksijakoinen. Sinänsä tällainen ääripäät “keskustelee” on tähän aikaan tiukasti sidottu, mutta itselle ei ainakaan skit-henkiset “vihaosiot” eivät uponneet yhtään, vaan rikkoivat vain hyvän flow’n. Joten päätin kylmästi tehdä erillisen soittolistan levystä ja jätin nuo skitit pois. Tuo 12 biisiin kutistunut biisilista nostaa tämän kevyesti Laineen Kasperin tuotannon kärkipäähän, mutta vihapuheiden kanssa tähän on todella vaikea päästä sisään enkä oikein millään saanut otetta. Sori siitä Swägäri ja MC Vihamies.

Toisin sanoen idea hyvä, mutta muotoilu epäonnistui. Ennemmin olisin kuullut esimerkiksi Syljen tähtiä -henkisiä “vihapuheita” tai vaikka 100v.-rainan nykypäivän tilan kuvauksesta, ts. kaipailin älykkäämpää lähestymistapaa. Muuten levyltä nousee esiin Ikea112, jonka lyriikat tosin muutaman kuuntelun jälkeen jäävät loppujen lopuksi kuitenkin hieman liian kliseisiksi. Idea on kuitenkin hyvä. Fela Kutin hokema jää soimaan päähän jatkuvasti, joten ei se huono voi olla. Allekirjoituksia herättää tutuimpia Kasperi-fiiliksiä, tällaisessa riimittelyssä mies on parhaimmillaan.

Tiivistettynä, jos tämä jää Laineen Kasperin viimeiseksi levyksi, niin ilman noita turhia “viha-skittejä” voisin nostaa levyn jopa miehen joutsenlauluksi.

Tässä se viha-skiteistä stripattu soittolista.