Kylesa parantaa keikka keikalta

Kylesa, Circle Takes The Square, Ken Mode
3.2.2012 Nosturi, Helsinki

Pakkasista huolimatta Kylesan Suomen mini-rundille riitti mainiosti yleisöä kaikilla keikkapaikoilla. Kirpeitten ilmojen vuoksi itselleni jäi käteen ylimääräinen lippu ja sain vastuullinen viime hetkellä myös kuvaushommat.  Faneihin repäisevästi iskenyt keikan alkukolmikko jäi hieman etäiseksi kuvatessani, mutta yhtyeen parhaimpiin kuuluva Said and Done taisi tulla ensimmäisenä ja toisena kuullun Only One -kappaleen tapping-osuudet voi tarkistaa kuvista.

Keikan kantavana voimana toimi edelleen moderniksi klassikoksi kipuavan Static Tensions -albumin parhaat kappaleet (mm. Said and Done, Only One, Unknown Awereness ja Scapegoat), mutta uusimman astetta psykedeelisemmän Spiral Shadow – albumin parhaat siivut (mm. Tired Climb, Forsaken ja Distance Closing In) toimivat lähes yhtä täydellisesti. Varsinkin yhdistettynä valoheittimeen, joka maalasi Nosturin seinät levyn kansikuvan mukaisella harmaalla spiraalikuviolla. Vanhempaa tuotantoa kuultiin 2 – 3 kappaletta.

Repäisevän alun jälkeen keikan keskikohta vaikutti hetken tylsältä puurtamiselta, mutta yhtyeen viimeiset 20min iskivät luun kurkkuun. Scapegoat keikan viimeisenä ja Where the Horizon Unfolds encoren viimeisenä, joiden välissä kuultiin Phillip Copen thremin-“sooloilulla” alkanut encore edustivat loistavasti yhtyeen parhaimpia puolia: Suoraviivaista tarttuvaa runnomista, joissa kahden rumpalin voima tulee esiin, sekä psykedeliseen rockiin sekoittuva stoner-hidastelua, johon suuntaan yhtye on vaivihkaa kehittymässä entistä enemmän.

Basisti Corey Barhorst on ilmeisesti lähtenyt lätkimään jälleen bändistä ja basson varteen oli tarttunut aiemmin rumpalinakin paikannut Eric Hernandez. Coreyn lavakoikkarointia jää kaipaamaan, sillä muutuin yhtyeen visuaalinen soitanto on varsin tylsää katseltavaa. Lisäksi kitaristi/laulaja Phillip Copen ulkoinen habitus toi mieleen karkurin Dandy Warhols -yhtyeestä. Paitsi tietenkin ihana Laura Pleasants, jonka kireät punaiset farmarit sai varmasti monelta eturivin mieheltä omat housut yhtälailla tiukoiksi. Kylesa siis istuu entistä vähemmän tyypillisiin stoner/sludge maneereihin myös pukeutumisellaan ja esiintymisellään.

Illan aloittanutta Ken Modea en ehtinyt nähdä ollenkaan. Ensimmäinen “kiitos” HKL:lle! Circle Takes The Square oli monille varsin positiivinen yllätys ja yhtyeellä oli selvästi yleisön joukossa parisen kymmentä fania. Trion musiikki oli hämmenttävä sekoitus screamosta aina post-rockkiin, mutta yhtyeen pohjavire lepäsi tusina metalcoressa. En voinut välttyä toisinaan ajatuksilta: “onpas mielenkiintoista, mutta miksi tämä kuulostaa toisinaan emo-rockilta tai valjulta ostariheviltä”. Trion parasta osaamista oli koko ryhmän vuorottainen laulaminen. Lavalla melko näyttävällä nuorisokolmikolla on varmasti potentiaalia taivuttaa itselleen metalcore-sukupolven ylisanat, kunhan yhtye onnistuu kirjoittamaan hittikappaleen.

  

Ai niin, ne toiset kiitokset HKL:lle. Talvimyrskyssä “kadonneen” bussivuoron takia kotimatkani kesti tunnin pitempään ja vilustuin kävellesäni kotia. Kuumehourailuni tuloksena myös tämä juttu. Tulipahan lähdettyä, mutta todistettua paras Kylesan Helsingin keikoista. Ennen seuraavaa kiertuetta.