Koljosen Tiekiista : III – Aulikset öykkäröi taas!

(Longplay Records 2012)

Viikatteen keikkabussissa vuonna 2009 alkunsa saanut reikäpäinen idea se jaksaa kantaa…jotenkin. Viikate-Fleshdance-akselin tylyn pulleasti rokkaava, klassisen Fakta Homma -TV-sarjan Auliksen innoittama Koljosen Tiekiista jatkaa arkisten ongelmiensa setvimistä pullakahvin ääressä kolmannella pitkäsoitollaan.

Koljosen kiitolaukassa on selkeästi havaittavia viitteitä mm. Radiopuhelimien, Haistelijoiden, alku-The Hellacoptersin ja Motörheadin tylyhköön keskitemporäminään. Useissa yhteydessä Koljosen Tiekiistaan viitattu Terveet Kädet lataa oman antinsa sen verran räjähtävämmin, ettei Tornion suuntaan yhtyeen sointia lähtisi tässä mielessä vertaamaan kuin ainoastaan etäisesti.

Räimekitaristi-huutajana kohtalaisesti kunnostautuva Koljonen (Ari Taiminen)  paasaa pää punaisena pulmallisista, kismittävistä asioista kuten falskaavasta suuttimesta ja polyuretaanimassasta, mutta hänen äänensä on tähän kontekstiin hieman voimaton. Bassoa louhiva Hartikainen (Kalle Virtanen) ja rumpalisti Lehto (Kimmo Hirvonen) jyystävät mukana, tukat paksussa rasvassa ja mahat tanassa, mutta pohjimmiltaan idea ei kuitenkaan yleisvaikutelmansa puolesta sittenkään tunnu kantavan aivan loppuun asti.

Humoristisvirittyneet sanoitukset pohjautuvat Taneli Mäkelän nerokkaan näyttelijäntyön juroakin jurommalle perinnölle. Dramaattisiin mittasuhteisiin kurottelevan intron siivittämä VilunkipetteriKiitos, Menen heti huomennaJuu, Näin On!, Kerro lisää kotioloistas ja rivakkatempoinen, auton naarmuttamisen kiroamisesta nimensä mukaisesti kertova Naarmu ovat hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvää, sielua lämmittävää vuorivillaa.

Albumin väkevimpiin yllätysmomentteihin kuuluu vajaa 10-minuuttinen, Roky Erickson -henkinen, jylhää riffikiertoa murjova albumin päätösraita Ei, näin ei ole!, missä syntetisaattoriulinan siivittämässä, seitsenminuuttisessa kitarasoolossa ei ole sekuntiakaan ylimääräistä. III-albumille mukaan on mahtunut tosin muutama todella tylsänhivakka tekele, kuten Pukukoodi, Herra X, Juu, Näin O! (Reprise), mitkä olisi suosiolla voinut heittää kompostiin pariksi vuodeksi muhimaan uutta elämää.

Hieman kaksijakoinen kuuntelukokemus Koljosen Tiekiistan kolmosalbumi osoittautuu olemaan. Kyllä näillä Pirren ja Hansun saa tyytyväisiksi ja olemaan hetken kälättämättä, mutta julmetun toimintarockin ja hardcoren diggareille albumi on hieman löysähkö, ja sillä ei tunnu olevan tarpeeksi annettavaa. Huumoripläjäyksenä levy on kylläkin viihdyttävä, mutta sangen kertakäyttöisen oloinen.

3/5