Honey Aaltosen johtama "tutkimusryhmä" on viimein koonnut Hurriganesin historian yksiin kansiin ja tehnyt hyvää työtä lähdeaineiston parissa. Lähdepohja on kattava kuten aineistoluettelokin osoittaa. Siteeraamista on runsaasti niin kuin tällaisissa kirjoissa kuuluukin olla: onneksi lähinnä Hurriganesin jäsenten sanomisia. Erinomaista työtä on tehty erityisesti eri henkilöiden haastattelujen sovittamisessa leipätekstiin. Anekdootteja ei ole liikaa urbaanien legendojen kertaamisen ohella. Kirjaa on mukava lukea, sillä teksti on sulavaa ja kirjan kuvitus on myös onnistunut hyvin. Kuvien sijoittaminen tasaisesti lähes joka aukeamalle oli taitosta vastaavalta henkilöltä loistoveto.

"Ganesin" eri jäsenistä muodostetaan varsin hyvät henkilökuvat elämänkaarineen, mikä yllätti ainakin arvostelijan positiivisesti. Aaltonen on eittämättä kova Hurriganes-ihailija, mutta järki pysyy kädessä eikä lähteisiin suhtauduta kritiikittä. Kiitosta Aaltonen saa myös historiallisten taustojen selvittämisestä, jonka ansiosta tyhmempikin ymmärtää miksi Hurriganes on niin merkittävä nimi suomalaisessa musiikkibisneksessä. Bändi toi sponsorisopimukset meidän musiikkikulttuuriimme, omaksui Ramonesin tapaan omaperäisen pukeutumis- ja esiintymistyylin sekä elämäntavan ja kaiken kukkuraksi se sai fanitkin järjestäytymään spontaanisti.

Monien on vaikeaa ymmärtää miksi tämä on ihmeellistä, mutta Aaltosen esitys tuo esille tärkeitä kulttuurihistoriallisia asioita. 70-luvulla myytiin todella vähän levyjä, erityisesti rock-levyjä verrattuna nykypäivään. Muusikoiden tapaisten julkimoiden käyttäytyminen vastasi aina normatiivisia odotuksia. Näin oli asiat Hurriganesin syntyyn asti. Remun ja kumppaneiden julkinen käytös oli ennennäkemätöntä Suomessa, mutta niin oli myös heidän saavuttama suosiokin. Näin selittyy myös se, miksi tällainen kirja oli syytä julkaistakin. Hyvä joululahjavinkki niille, jotka tuntevat Hurriganes-friikkejä.