Vantaalaisen sarjukuvataiteilijan Anne Muhosen luoma Ada-sarjakuva on päässyt jo neljänteen osaansa. Tämän osan tarina käsittelee sarjan painavinta aihetta. Entisen poikaystävän kuolemaa oman käden kautta ja ihmissuhteista luopumista. Tarina toimii sarjan aiempiin osiin nähden parhaiten omana kertomuksenaan, mutta aiemmipien osien kertaaminen tuo lisäarvoa, varsinkin Ada-hahmon sisäinen maailman ymmärtämiseen.
Annen tarinankerronta nojautuu jälleen kerran elokuvamaisiin takautumiin ja runsaaseen dialogiin. Aiemmista albumeista tuttu tehokeino värittää tarinoita sopivilla rock-kappaleilla loistaa tällä kertaa poissaolollaan, yhtä kappaletta lukuunottamatta. Tarina kyllä kertoo hyvän miksi tähän ratkaisuun on tultu. Itse olisin valinnut juuri päinvastoin vastaavassa tilanteessa ja käyttänyt entistä enemmän viittauksia yhteisiin kappaleisiin. Mutta tämä on vain makuasia.
Suoranaista kehittäytymistä piirtotyylissä ei välttämättä löydy, mutta tarina on tällä kertaa sarjan vahvin ja kosketttavin. Varsinkin jos olet kokenut elämässäsi samankaltaisia tilanteita. Palkkioksi pitkästä puurtamisesta omakustannesarjakuvan parissa, on tämä albumi valittu ehdokkaaksi uuteen Sarjakuva-Finlandia palkintoon yhdessä yhdeksän muun mielenkiintoisen sarjakuvan kanssa. Ainoa joka jälleen harmittaa, on että sarjan seuraavaa osaa joutuu odottelemaan jälleen luvattoman kauan.