Tarina ei kosketa yhtä rajusti kuin aiemmat osat, osittain sen takia, että yleistarina etenee albumilla huomattavan vähän. Kaikki tapahtumat sijoittuvat saman vuorokauden ajanjaksoon ja albumin loputtua suorastaan odottaa, että seuraava albumi napsahtaisi välittömästi käsiin. Tämän päivän tarinankaari on kompastuskivi, koska edellisiin albumeihin verrattuna Adan vaiheet eivät kerkeä merkittävästi edetä. Albumin tarina päättyy klassisen kuluneeseen asetelmaan. Myös aiemmit esittelyt sivuhahmot ovat olemattomassa osassa tarinassa.

Annen piirtojälki ei ole kehittynyt niin paljon kuin aiempien albumien välillä. Jotkut ruudut ovat joko tarkoituksellisesti todella pelkistettyjä tai ne yksinkertaisesti näyttävät liian kiireesti hutaistuilta. Toisaalta albumin loppupään dialogia on sävytetty erittäin ilmeikkäällä kuvituksella.

Anne Muhonen on keksinyt Adan ympärille kaksi toimivaa tehokeinoa; päähenkilön punainen tukka, joka nostaa päähenkilön selvästi esille ja Adan tuntemuksia kuvaava taustamusiikkina käytetty rock- ja metallimusiikki. Pohjan kruunu -albumia lukiessani koostin taustalla soivista kappaleista soittolistan ja nautin sarjakuvaa uudelleen musiikin siivittelemänä. Suosittelen lukijoita kokeilemaan samaa myös tämän albumin äärellä. Tällä kertaa soittolistalla ovat mm. Iggy Pop, The Rolling Stones, The Cure ja Sentenced.

Tämä päivä innosti jälleen kaivamaan esille koko Ada-sarjan ja nauttimaan illan kotimaisen sarjakuvan ja hyvän musiikin seurassa. Toivottavasti seuraavaa albumia ei tarvitse odottaa kokonaista vuotta. Tarina suorastaan vaatii nopeaa jatkumoa. Sarjaan ennen tutustuneille pakkohankinta, muille suosittelen tutustumaan ensin aiempiin albumeihin. Kokonaisuutena erittäin korkeatasoista kotimaista omakustannesarjakuvaa.