Kieli poskessa ja vähän muuallakin – Sydän, Sydän ja Jaakko & Jay pitivät torstaibakkanaalit

Sydän, Sydän
Jaakko & Jay
Olympia, Tampere 23.3.2017

Vajaa puoli vuotta toiminut Olympia-kortteli tuo lisäväriä Tampereen keikkaelämään. Vanha elokuvasali on muuntunut keikkasaliksi, joka vetää noin viisisataa henkeä. Puitteet ovat komeat ja katto korkealla; on miltei juhlallinen fiilis kävellä sisään saliin.

Hieman ennen kahdeksaa ja ilmoitettua alkamisaikaa tila huokuu tyhjyyttä. Reilun kivenheiton päässä pelattavalla Tampereen paikalliskamppailulla lienee osuutta asiaan. Ennen kuin Tappara on lyönyt Ilveksen, hallilta saapujat ovat ennättäneet paikalle ja Sydän, Sydän kavunnut lavalle, on aika kuunnella punkia rummulla ja akustisella kitaralla veivattuna.

Jaakko & Jay, Olympia, Tampere, 23.3.2017. Kuva: Olli Koikkalainen

Jaakko & Jay

Jaakko & Jay viettää kymmenvuotisjuhliaan. Pari kokopitkää sinä aikana julkaissut duo luottaa perusasioihin ja ylitsepursuavaan live-energiaan. Parhaiten oikeuksiinsa orkesteri pääsee nimen omaan livenä, ja onneksi jengiä alkaa hiljalleen valua paikalle myös lämppäriä kuulemaan.

Yhtyeen hurja livemaine ei ole tuulesta temmattu. Puoli biisiä kulkee laiskanpulskeassa tempossa, mutta sen jälkeen on pidettävä kaksin käsin hatusta kiinni. Vaikka kappaleista ei juuri variaatioita löydy, sillä ei ole juuri merkitystä. Kun jalka alkaa tampata, se tekee sitä eikä pysähdy ennen kuin kaksikko on pakannut kamansa ja poistunut takavasemmalle.

Huom! Pienet kuvat saa klikattua isommiksi.

Mikäli tuntuu siltä, ettei rokkareilla useinkaan leikkaa turhan terävästi, kuuntelee Jaakko & Jayta ilokseen myös kappaleiden välillä. Heillä on sanottavaa, vaikka sanoma puetaankin usein kuivaan huumoriin ja sarkasmiin. Ei ole helppoa kavuta lavalle näiden herrojen jälkeen.

Sydän, sydän. Olympia, Tampere, 23.3.2017. Kuva: Olli Koikkalainen

Sydän, sydän

Sydän, Sydän on eräs suomirockin outolintuja. Siinä missä pari viimeisintä albumia ovat olleet Sydän, Sydän -kontekstissa perinteisempää sekametelirokkia, löytyy aiemmilta levyiltä oivalluksia, jotka voisivat jäädä monelta muulta tekemättä: Auto-debyytti kulkee efektejä myöten täysin akustisesti, kun vastaavasti Usko itseesi -levyn rokkikappaleet pakotettiin elektroniseen muotoon.

Jos dogma on toisinaan ottanut vallan ja lievän niskaotteen studiotyöskentelyssä, sama on pätenyt livevetoihin – ainakin vuosien takaisiin. Lavalla on nähty alastomuutta, kuten myös Olympiassa, mutta ennen kaikkea ei-musiikillista häröilyä, joka on saattanut syödä tehoa itse musiikilta. Se on toisaalta taannut sen, etteivät yhtyeen keikat ole koskaan olleet tylsiä.

Olympiassa yhtye keskittyi pääosin itse asiaan. Bändi esitteli kelpo biisikavalkaadin uudelta Molskis-levyltään. Astetta rauhallisemmat rallit toivat vaihtelua vanhempien ja rankempien lomaan. Siinä missä Talla pohjaan kelpaisi paremmassa maailmassa radiollekin, möyrivät Xxx:n kaltaiset menopalat matalalta ja tuovat mukanaan tuulahduksen 90-luvulta grungen ja jopa nu metalin muodossa.

Ja pitihän sitä häröilyäkin hieman saada. En tiedä miksi, mutta ensin yksi yleisön edustaja nuoli basistin selkää. Tämän jälkeen vastaavasti yhtye nuoli vuoron perään kahden katsojan selkää. Hieno bändi, joka hieman rauhoittuneenakin osaa tarjota hippusen jotain odottamatonta.

Sydän, sydän. Olympia, Tampere, 23.3.2017. Kuva: Olli Koikkalainen

Sydän, sydän

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen